IRC-Galleria

:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

!

Eileen ja tänään on vissiin joku ÄLÄ VASTAA JUULIALLE - päivä.
Tää on ratkiriemukasta.

Mä olin eileen supersosiaallinen jälleen kerran.
Ensin koulussa piti paimentaa palleroita.
Sitten koulun jälkeen Meijun luo.
Sitte Meijun luota Minnan ja Jessen luo.
Ja sitte lopuksi,ku pääsin kotio,niin lähdettiin heti Julian kera Sarin luo ja sitte mentiin pikkuusen Orionilla ajelemaan ja poliisit tuli ja Sari sai paniikkikohtauksen. Mutta me Julian kera rauhootettiin S <3

Tämä on vitusta. Mä oon tästä lähtien täysin naamakirjan takana.

Annikan sanoin,tämä on paska. Ja kaikkien muiden mielestä myös. Ärsyttää.

Kapeiksi käyneet on
Kasvot, jotka mä tunsin.
Kuihtuneet kuin ilma,
Vieläkään tiedä syytä.

Useat päivät on olleet
Hiukan helpompia kuin eiliset.
Tiettyyn rajaan asti pidin siitä,
Kun en huomannut, mistä se kertoo.

Päivääkään ei muuta kuin
Vapaaehtoista sokeutta.

Taistelun jälkiä on
Vaikeaa piilottaa,
Mut toisaalta niistähän voi
Olla niin ylpee.

Paljonko oikeastaan
Haluaa muistaa
Vain virheestä oppiakseen,
Jota ei tunnusta?

Vastaukset vääriin kysymyksiin
Tilanteen tähden vain sumua nähden.

kertosäe:

Eilisestä on ikuisuus,
Mut huomiseen on tuplasti.
Tämänkin hetken viisaus
Muuttuu painolastiksi.
Hauraampi kuin heijastus
Valintojen oikeutus.

Murtunut mielesi on,
Enkä nää mitenkään
Sitä karttana päämäärään.
Minä en vain usko,

Että sun on hyvä näin,
Muttei saa monikaan
Sitä koskaan tietää,
Sille ei oo paikkaa.

Kauneus tekee kyyniseksi, mutta
Vastakohdasta ei edes puhua auta.

kertosäe

Uskoin
Kuolemaan, joka ei jostain syystä tullutkaan.
Odotin,
Valmiiksi vaikken laittautunutkaan.
Pelkäsin,
Vaikka se on niistä kaikista
Turhinta,
Jotka on syvälle viety.

Kätteni työn tunnistan
Ja elän siitä uusintaa.
Uskomatta lausettakaan
Kirjoitettu tarinaa.
Tarkoitus kai lunastaa
Kuvalle jatkoaikaa.

kertosäe

Valintojen oikeutus.

Näen sut kadulla, silmät suuret tuijottaa
vastaantulijoita, ne kääntyy pois, ei ne huomaa
Ei hymyä kasvoilla, peitettyä kipua
Illan tullen taas, saat kyynel silmässä nukahtaa

kertosäe:

Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
Vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan

Silmät suuret vaan, tyhjyyteen tuijottaa
Et tiedä mitä sä teet, etkä näin saa selville
Kun mietit sisällä pään, on joku nähnyt sisään
Vasta nyt sen huomaat, sä mitä maksaa siitä saat

kertosäe (2x)

Vuodet vierivät vaan, ei edes kauneudella
Onnea voi löytää, se täytyy itse ymmärtää
Mut kaiken voi selvittää, ongelmatkin kierrättää
Onnellisten tähtien alla ei voi hävitä

kertosäe (6x)

Oli hauskaa :D.

ENNEN KUIN ALOITAT KOTIA ETSIVIEN KOIRIEN KATSELUN, UHRAATHAN
AJATUKSEN IRALLE, KOIRALLE, JOKA KUOLI USKOLLISUUTENSA VUOKSI
- KOIRALLE, JONKA OTTAMISTA EI HARKITTU TARPEEKSI PITKÄLLE


Ira löytyi pienenä käärönä kadulle hylättynä Virosta, Valgan kaupungista, läheltä Latvian rajaa. Se toimitettiin paikalliseen varjupaikkaan, josta kukaan ei sitä tahtonut. Pienen aika alkoi käydä vähiin koiratarhallakin ja lopetusuhan varjo häilyi sen yllä mustana. Tarhan työntekijät ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä auttamaan tytön kodin etsinnässä. Iran tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Tyttö matkasi Tallinnaan ja sillä oli tiedossa koti Suomesta. Pelastus. Niin me uskoimme...

Kului kaksi onnellista vuotta. Irasta kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Omistajansa sanojen mukaan jopa tavallista koiraa vielä astetta iloisempi. Ira oli aina hyvällä tuulella, pirteä ja fiksu. Se rakasti omistajaansa enemmän kuin mitään ja nautti elämästään oikeassa kodissa.

Perheeseen syntyi ihmisvauva. Tähän pikkuiseen Ira suhtautui hyvin hienosti ja lempeästi. Se ei mennyt liian lähelle vauvaa, vaan tyytyi vahtimaan sen turvallisuutta kauempaa ilmoittaen emännälleen, kun vauva alkoi itkeä. Muuta itkuhälytintä ei tarvittukaan. Kävely vaunujen vieressä sujui myös Iralta mallikkaasti. Tyttö ymmärsi, että perheeseen on tullut uusi pieni jäsen, jota pitää suojella, vaalia ja rakastaa niinkuin muitakin perheenjäseniä.

Ira antoi kaikkensa omalle perheelleen, se rakasti, ymmärsi, oli kultainen ja uskollinen. Mitä muuta ihminen vielä voisi parhaalta ystävältään pyytää? Ira itse pyysi ja toivoi vain vastarakkautta ja että siitä olisi huolehdittu niinkuin tähänkin asti. Sen perheellä ei ollut kuitenkaan enää aikaa koiralle vaan kylmästi päätettiin, että sen täytyy lähteä kodistaan. Nythän elämään oli astunut jotakin uutta, jotakin paljon koiraa tärkeämpää. Ira sai luvan lähteä, tehdä tilaa sitä tärkeämmille asioille.

20.4.2008 Uusi omistaja saapui noutamaan Iraa. Ei tyttö olisi halunnut lähteä kodistaan, mutta ei siltä kysytty. Ira ei ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta kilttinä ja luottavaisena se lähti tuntemattomien ihmisten mukaan. Uuden omistajan tytär asui samassa kaupungissa vanhan omistajan kanssa ja sinne Ira menikin tutustumaan tulevaan isäntäänsä ennen matkaamista toiselle paikkakunnalle. Samana iltana Ira karkasi uudelta omistajaltaan. Sen ajatukset ja sydämen täyttivät sen rakkaat ihmiset, sen oma perhe. Sillä oli huoli perheen isästä, äidistä ja vauvasta ja se kulki kohti kotia suomatta ajatusta millekkään muulle.

Aamulla Ira saapui viimein kotiovelleen. Se oli verinen ja repaleinen ja siltä puuttui häntä miltei kokonaan, mutta se oli nyt kotona. Kukaan ei tiedä mitä sille on kotimatkallaan tapahtunut. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä kipuja ja kauhuja se joutui kärsimään päästäkseen kotiin. Uskollisena sen perheen luo, jolla ei enää riittänyt sille aikaa.

Ira nukkui ikiuneen 21.4. Sillä oli niin suuri verenhukka, ettei se jaksanut enää taistella.

Ennen kuin edes harkitset koiran ottoa ajattele elämääsi eteenpäin seuraavat 5, 10, 15 vuotta. Missä olet silloin, onko sinulla lapsia, mitä jos eteen tulee ero puolisosta, muutto, työpaikanvaihdos tai työttömäksi jääminen? Mitä jos koira ei olekkaan sisäsiisti, jos sillä on eroahdistus, jos se haukkuu, tuhoaa paikkoja? Mieti onko sinulla hoitopaikka lomamatkojesi ajaksi, onko sinulla aikaa koiralle, riittävästi rahaa huolehtia koirasta sen sairastuessakin tai mitä jos sairastut itse? Ja ennen kaikkea oletko valmis sitoutumaan koko sydämestäsi? Valmis sanomaan kyllä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, koiran elämän loppuun asti?

Mieti vielä uudestaan ja uudestaan. Oletko ihan varma? Sinun koirasi rakastaa sinua kaikkine vikoinesi, sinä olet sille kaikki mitä sillä on. Ole varma, että pystyt antamaan sille kaiken mitä se tarvitsee ja ansaitsee, koko elämänsä ajaksi.


Olethan miettinyt...?

Tänään on äksöniä. Ei enää kuollutta. Täältä tullaan!