viel pitää pikkuse viimeistellä tätä, tuntuu kyl ettei voimaa riitä.
”Vauva loikoilee pinnasängyssään silmät harittaen. Kumarrun lähemmäksi ja katson sitä.
- Se pitäisi tappaa, minä ajattelen.
Ajatus syöksyy päähäni varoittamatta, ja jää sinne leijumaan.
Tajuan heti, että ajatus on sairas. Vielä. Mutta entä jos en tajuakaan sitä huomenna? Taikka tunnin päästä? Entä jos tapan lapseni itse?
Ajatuksia tulee lisää. Kun Olli kylvettää vauvaa, ajattelen yhtäkkiä, etä kunpa se painuisi pinnan alle ja jäisi sinne. Mitä tämä on?
Juon mustikkakeittoa. Ajattelen, että se on lapseni verta. Paksua, osittain hyytynyttä vauvan verta.”
(Heikosti Positiivinen)
"Mä en koskaan unohda itseäni, en hetkeksikään. Mä tarkkailen itseäni koko ajan, kuuntelen äännähtelyäni, katselen reittäni jota pitkin alushame liukuu, vatsaani joka poimuttuu niin kuin paksu viltti kun mä istun miehen päällä. Vaikka mä kuinka yritän keskittyä siihen toiseen ja tilanteeseen niin aina mä näen vaan itseni ulkopuolelta heilumassa erilaisissa asennoissa. Itseni. En mitään muuta."
(Akvaariorakkautta)
IHANAAAaaaa tehä tommosesta.
