äh.
oon taas erakoitunut. en halua nähä ketään, en halua puhua kenenkään kanssa, haluan vaan olla yksin ja tapittaa tietokoneen näyttöä. haluan ettei kukaan kuule mun ääntä tai näe mun naamaa.
en halua mennä kouluun, koska siellä on ihmisiä. en jaksa olla ihmisten kanssa.
no, ylihuomenna (tai no, huomenna) on taas pakko mennä kouluun. uusintakokeet kutsuu, jee. onneks nyt on vika jakso. kun kesä alkaa niin lukittaudun kotiin aivan yksin. parasta jos porukat vielä lähtee mökille, ei tarvitse kuunnella niiden huutoa yläkerrasta. onneksi voin silti lukittautua tänne alas yksin ilman, että tarvitsee nähdä niitä.
haluan vaan olla yksin ja tekemättä mitään. harmi että koulua on vielä jäljellä. viime keväänä kun oli sama fiilis niin keräsin yli 160 poissaoloa. nyt ei enää ole varaa sellaseen...
en tiiä, mutta tuntuu jotenkin paremmalta haluta olla yksin kuin kaivata muiden seuraa. yksin olo on helpompaa. jossain vaiheessa mulla oli kamala tarve seurustella... nyt en halua ees olla kenenkään lähellä.
jännää, että tää sama tunne tulee joka kevät.