Ihmiset hakee aina sisältöö elämälleen. Ne hakee sitä ihan mistä vaan, mihin sattuvat ajautumaan. Tässä yhteiskunnassa, jossa elämämme sisältö ei enää koostu vain ravinnon hankkimisesta, se voi koostua mistä vain.
Hevi, kristinusko, ateismi, seurakuntanuoret, kaveriporukka, ryyppääminen, huumeet, ratsastus, autot, tietokoneet, keskustelufoorumit, chatit, irc, koulu, työ, koripallo, urheilu, anime, telkkari, eläimet, kasvien hoitaminen, buddhalaisuus, tietoisuus, meditaatio, jooga, vitsailu, rasismi, seksuaalisuus, räppi, klassinen, pelit.... mistä tahansa voi tulla sun elämäs sisältö.
Eikä sil oo mitään välii minkä sä valitset. Ei mitään. Yhtä samaa kaikki; luot vaa jollain elämälles sisällön.
Tietyn asian ympärille kerääntyneet ihmiset muodostavat ihmisryhmän. Heidän ryhmänsä tuomitsee ja tulkitsee muita, ajaa omia etujaan ryhmänä. Mitä väliä? Eivät he ole yhtään parempia kuin muutkaan ryhmät; jotka nekin kuvittelevat olevansa oikeassa.
Kyllästyttää.
Mikä mun muka pitäs valita? Ei mikään oo oikein, ei mikään oo väärin, eikä millään oo mitään välii.
Haluun edistää hyvää, mut mikä on toiselle hyvää, on toiselle pahaa. Ei oo olemas mitään absoluuttist hyvää, jota edistää.
Ihan sama mihin suuntaan mä otan seuraavan askeleen. Sil ei oo mitään välii... joten minkä perusteel mun pitää se päättää?
Mihin suuntaan pitäs lähtee rakentaa elämäänsä, jos ei oo arvoja?
Ei sillä etten mä tykkäis elää. Elämä on ihanaa, ihan mahtavaa. Mut ei siin vaa oo mitään suurempaa järkee, ei mitää suurempaa syytä. Eikä tarvii olla. Mut minkä mä haluun ottaa omaks syykseni? Ja millä perusteella? Hengis selviin vaikken oikeen mitään tekiskään.
Ei oo mitää tärkeet.
Miks elämäst on tehty näi helppoo?