IRC-Galleria

Vielä vähän edellistä tekstiäni selkeyttäen;

Tarkoitukseni ei ollut kuvata elämää pahoin sanoin. Tarkoitukseni oli osittain tuoda myös ilmi; ihan sama, mistä olet hankkinut elämääsi sisällön, se ei tee sinusta pätkääkään parempaa tai huonompaa kuin kukaan, joka on hankkinut sen toisesta asiasta. Teillä on ihan sama motiivi ja ihan samat periaatteet, ainoastaan erilainen elämäntilanne (ja kenties myös sosiaalinen piiri), joka määrittää sen, minkä ympärille elämänne lähtee rakentumaan.

"Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa lause: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä."

© Yrjö Kallinen

Viisaita sanoja, viisaita sanoja. Ympäristöllä kuitenkin tarkoittanemme muutakin, kuin tämänhetkisen aikakauden normeja. On esimerkiksi olemassa ihmisryhmiä, jotka tekevät elämälleen sisällön kapinoinnista noita normeja vastaan. Hipit, punkkarit, anarkistit ym. voisivat olla tällaisia ryhmiä. Myös rikolliset muodostavat oman ryhmänsä.

Ihminen voi kuulua samanaikaisesti useampaankin ryhmään. Esimerkiksi koulussa tai töissä voi olla oma piirinsä ja vapaa-ajalla omansa, vaikkapa harrastuksen parissa. Usein kuitenkin koulu/työporukat liittyvät vahvasti myös vapaa-aikaan, ja niin onkin hyvä!

Toiset porukat taas kerääntyvät esimerkiksi päihteiden ympärille. Tällaiseen porukkaan eksynyt muuttuu nopeasti itsekin päihteiden ongelmakäyttäjäksi, vaikkei hänellä alunperin ongelmaa olisi.

"Seura tekee kaltaisekseen"

Tätä kutsutaan myös sanalla "synergia", joka tarkoittaa ihmisten välistä vuorovaikutusta kaikella tasolla. Esimerkiksi aatteet, moraali, elämänkatsomus, ovat asioita, jotka siirtyvät helposti ihmiseltä toiselle sanojen muodossa. Harva ihminen puhuu omia sanojaan, useimmat lainailevat jotain kuulemaansa.

Asa: "Jonkun toisen ajatus on elämäsi motto...."

Niin se usein menee. Sitähän minäkin tässä olen tehnyt.

Siltikin; me olemme kaikki vain ihmisiä. Moni teistä kenties tätä tekstiä lukiessaan ajattelee, että "minä ainakin ajattelen ihan omilla aivoillani kiitos", mutta hyvin vähänpä siellä on mitään teidän itsenne tuottamaa. Ihminen, jonka ajatukset eivät pohjaudu ympäristöön vaan joka tuottaa nämä ajatukset itse, on nyky-yhteiskunnassa hullu (psykoottinen tai autistinen). Lähes kaikki ajatuksenne pohjaavat sanoihin, ja sanat on joku teille opettanut. Osa ajatuksistanne pohjautuu tekoihin, osa aisteihinne. Jollain tasolla ne kuitenkin pohjautuvat ulkopuoliseen maailmaan, eivätkä tosiaan ole yksin teistä teidän päänne sisältä lähtöisin. Kykynne nähdä yhteyksiä eri asioiden välillä tosin vaihtelee paljon, esimerkiksi luovat ja emotionaaliset ihmiset näkevät näitä yhteyksiä enemmän tunteiden ym. perusteella, rationaaliset ihmiset loogisen järjen avulla. Useissa psykooseissa ongelmana on se, että ihminen näkee vähän liikaakin näitä yhteyksiä, ja uskoo niihin (vaikkapa sanomalehtien teksteissä hän näkee yhteyksiä sanojen välillä ja muodostaa salaviestejä). Toiset näkevät enemmän yhteyksiä epäolennaisen välillä.

Kyse on loppujen lopuksi kuitenkin vain poikkeamista meidän ajatustavoissamme ja aivojemme aaltopituuksissa. Väitän, että moni psykoottinen ihminen on todellakin keskivertoa älykkäämpi, vaikka hänestä sanotaan "hullu!"

Minä en kai lie hullu muiden mielestä, mutta joskus minusta tuntuu siltä, että jos lausuisin ajatukseni ääneen, minut teilattaisiin hulluksi. Jos tekisin mitä haluaisin, minut teilattaisiin hulluksi. "Olenko minä hullu, vai ne muut?"

Kaikki elävät omaa psykoosiaan. Ihan jokainen meistä katsoo tätä maailmaa hiukan eri vinkkelistä; ei ole oikeampaa eikä väärempää näkökantaa, sillä kaikkien näkemys on varmasti hieman erilainen.

Miksi siis tuomita? Minkä perusteella me edes tuomitsemme toisiamme? "Oman" näkemyksemme? Sekö muka on se oikea? Se on oikea vain niille, joilla se näkemys on; jotka ovat kasvaneet siihen näkemykseen. Kyse on vaan siitä, minkälaisen elämän olemme eläneet.

Olemme kaikki tällaisia, erilaisia yksilöitä. Senpä vuoksi olemme ihan tasa-arvoisia; kaikki yhtä perseestä ja kaikki yhtä ihania, hiukan eri tavalla. Sitä paitsi, kauneus on katsojan silmissä ja silmät ovat sielun peili; hän peilaa omaa sieluaan kaikesta, mitä katsoo. Mikä on hänen mielestään kaunista, se olkoot kaunista, mutta se ei tarkoita, että tämä olisi yleinen fakta.