Se jokin alkaa, aina kun me kohdataan.
Pääty ei, kai milloinkaan.
Sinä naurat vain, leikkien.
Miksi särjet sydämen.
Mä olin ennenkin ollut niin yksin,
en muusta tiennytkään.
Hetken soihtuna loistit mulle,
valon pimeään.
Sen kumpa joskus ymmärtää vain vois,
miksi kaikki kaunis aina häipyy pois.
Nyt vain toivon mielenrauhaa päivään nousevaan.
Sen lahjan jos vain jostain saada vois,
se sittenkin kai kaikkein tärkein ois.
Voisin levollisin mielin käydä iltaan saapuvaan.
Se jokin alkaa, aina kun me kohdataan.
Muuta ei, kuin sinä vain.
Vaikka kaivaten muistelen.
Palaamaan sua pyydä en.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 15.01.
- Simätulehdus Kianalla...kiva,nyt ei liikuta si... 06.01.
- [Ei aihetta] 02.01.
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 22.12.
- Sä siinä mun vierellä,elämässä,mä ... 17.12.
- [Ei aihetta] 17.12.
- [Ei aihetta] 16.12.
- Karitalta taas...silläkään ei oo elämäÃ... 16.12.
- [Ei aihetta] 14.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
- ▶ 2008 (130)
-
▼
2007 (276)
- ▶ joulukuu 2007 (55)
- ▶ marraskuu 2007 (80)
- ▶ lokakuu 2007 (38)
- ▶ syyskuu 2007 (34)
- ▶ elokuu 2007 (59)
- ▶ heinäkuu 2007 (6)
- ▶ kesäkuu 2007 (4)