no niin,nyt on puheet puhuttu..ei tarvinnu odottaa maanantaihin asti...hyvä niin...eipä tässä sit kun unten maille,huomena mun rakas kummilapseni saa nimen...tää elämä...huh...ei koskaan menee niinkun sen tahtois menevän,ei koskaan...mut onneks nää läheiset saa mielen piristymään,esim.sinä lellu,ilman sua ei tulis mitään...ja sinä mies,joka vastaat yhtä jalkapallo joukkuetta,aina välillä mulle soitat ja saat mut niin hyvälle tuulelle ja saat muhun uskoa...että kyllä se aurinko paistaa risu kasaankin...hah..sitä odotellessa....