Eipä ne ajatukset eilen enää toiminu, mutta tänään jo hiukan... Huomenna alkaa työpaikkojen soittelu ja muuton suunnittelu... Pori kutsuu varmaan taas, tänne ole paljon mieltä jäädä. Vaikka ei se kipu poistu missään, edes siellä mantereella... Ja taas, edelleen mä idiootti elätän pientä toivetta kolmannesta mahdollisuudesta. Tuskin sitä enää kyllä tulee, joten yksin tässä kai joutaa sitten elämään. Ei sekään silti mitenkään uutta ole, vaikka hauskaa se ei ole.