välil tuntuu siltä ettei ketään kiinnosta
mitä mä teen
miltä musta tuntuu
mitä mulle kuuluu
välil on vaa semmone olo ettei jaksais enää ollenkaan
olla tääl vaa toisten naurunkohteena ja haukkuttuna
ku tuntuu edes kerran hyvältä joku tulee ja pilaa sen
ku tuntuu edes kerran hyvältä tulee vanhat muistot mieleen
kuinka mä yritänki hymyillä ni pakostaki silmät tulvii kyynelii
jos mä jotain koitan tehä , aina teen sen vääri
vaikka mulle annettais edes yks tehtävä ni satavarmana mä pilaan sen
ja tää kaikki johtuu vaan ja ainoostaa siitä mitä mä oon menettäny
parhaimman kaverin , kokoelämän , elämäntarkotuksen ja tää kaikki
tuntuu vaa nykyää nii turhalta , pitäiskö tätä jaksaa enää ,
ku oikeestaan ketään ei tiiä kui rikki mä sisältä oon
vaikka mä en sitä näyttäiskää
joka päivä mä mietin ; jos sä yhtäkkiä tulisitki tosta ovesta sisää ?
jos sä yhtäkkiä kertoisitki rakastavas mua ?
.. mutei . tää kaikki on vaa pelkkää unelmaa mitä mietin
joka sekuntti , minuutti , tunti ..
se tuntuu niin hyvältä ku ilmestyt mun unii mut aamulla ku herään ni mietin ; jaa , se oli vaa unta .
kaikki suunnitelmat mitä yhes suunniteltii ..
kaikki keskustelut mitä yhes keskusteltii ..
on vaa muisto , kuva mun mielessä .
musta vaan tuntuu nii pahalta ..
joku päivä haluisin taas sulle kertoo kuinka paljon sua rakastan.