miksi ihminen on niin ailahtelevainen. aamu alkaa oikealla jalalla mutta pienikin asia saattaa muuttaa päivän huonoksi. ei tarvii olla edes suurikaan asia. mut sit se huono asia unohtuu ja päivä jatkuu niinkuin alkaakin.
sitten taas joskus koko päivä on perseellään heti aamusta. ahistaa ja mikään ei toimi. toisena päivänä kaikki toimii mainiosti koko päivän aamusta iltaan.
entä kuinka kauan kestää rakkaus jotakuta kohtaan? kuinka suuri merkitys kohteella, tapaamisaikavälillä ja kohteen ominaispiirteillä on asiaan? voiko rakkaus kestää (se sama rakkaus) koko loppuelämän vai loppuuko se jossain vaiheessa väkisin (enkä tarkoita toisen kuolemaa). voiko rakastaa yhtä paljon useampaa eri henkilöä?
onko rakastamisessa kyse omasta jaksamisesta vai toisen mielenkiinnosta. täytyykö toisesta löytyä vähän väliä jotain uutta että mielenkiinto pysyisi toista kohtaan, vai onko kyse siitä että jaksaa rakastaa toista vaikka tunteekin toisen jo monen vuoden takaa. voiko toista oppia koskaan läpikotaisin edes tuntemaankaan.
tähänkin asiaan liittyy ihmisen ailahtelevaisuus. toisena päivänä se toinen on ihanin ikinä ja toisena päivänä ei jaksaisi katsoa toisen naamaa hetkeäkään. useammin se toinen on kyllä ihanin.
anteeksi jotkut huonot päiväni. onneksi sinä rakastat, ja minä rakastan. kun näin ollaan, niin ollaan vaan ja olen onnellinen. olkoon näin siis oikein ja armollista.