Kun sanoit,
ettet rakasta minua enää
putosivat jumalan puutarhassa
sydämeni linnut
kivinä maahan
ja halla suuteli jalanjälkesi
mustina nurmeen.
Enkä minä silti
uskonut sitä todeksi.
Minä jätin
kuolevan puutarhani
ja seurasin tuoksuasi
kuin ajokoira
Bagdadiin,
varkaiden kaupunkiin
ja siellä,
minä epätoivolta ostin
tuhannella kyyneleellä
takaisin kappaleen sydäntäni,
jonka sinä olit myynyt
yhdestä keimailevasta hymystä,
enkä minä vieläkään
sitä tahtonut uskoa todeksi.
Vain varjosi löysin
niiltä kapeilta kujilta,
historian raukeiksi patinoimilta;
Yhä minä etsin sinua
äärettömästä äärettömään,
kadonneiden laivojen lokikirjoista,
mikä-mikä-maan kartoista,
ja saharan hiekan seulon
jyvä jyvältä
ja ulapoiden yli uin
kuiskauksesi kaiusta
sillä minä yhä sinua.
*rr.fi:nimimerkki kizzi*