miten näin nopeesti tultii tien päähän
kui mentiin siihe risteyksee kahen eri tien
tää oli se rakkaustarina jost kaikille kerrottii
tarina, jota ees kuolema voinu lopettaa
eihän mikään sitä tarinaa oo vielkää lopettanu
siit vaa tuli synkkä, sateine ja lopahtanu
on satanu jo tarpeeks, sais jo loppuu
mut muista kukaa ei yksin saa sellast sadet aikaa
nyt sydän kahlittuna kadun sitä etten
sulle koskaan sanonu et oli paha olla
haluun irti kahleet, haluun uida pintaan
jossai siel o portti sateen taa, minkä
takan on enää pelkkää toivoo
mut täl hetkel pakko kai yrittää,
sut unohtaa kokonaa, pakko yrittää,
mut onnistuuko mokoma?
ei varmaan eihä timantit voi kuluu, eihä
siltaa takan voi polttaa tai muute tippuu
no tärkeint on vaa et oot onnellinen
anteeks et mä tyrin tän mut niin tyrit säkin