IRC-Galleria

Kaikki sillon ennen oli kuin kaunista satua
Tarinaa lumottua, menneisyyttä aion katua
Jos sut takaisin saisin en sua enää sanoillani satuttas
Pois lähti, vois vaan luulla et sua alko kaduttaan
Et halunnutkaan elämääsi elää mun kanssa
Ilman sua on yksinäinen kulkuri hukassa
Joskus joku tuo sut mieleen, sun jokanen sanas on muistoihini tatuoitunut
Muistan kauniin hymys, se tarttu mun mieleen
Jos toivomuksen saisin, haluisin sut mun viereen
Koko elämämme voitais alottaa alusta
Mutta enhän mistään saa ees sitä yhtä toivomusta
Silti joka päivä rukoilen, et saisin takas sut
Etkö ymmärrä, että mä oon suhun rakastunu
Kun en tajua, ettet oo todellista enää
Enää et mun vierestä herää, enää mun unelmissa elät

Sitä sanotaan:
Mennyttä ei takaisin voi saada,
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan.
Jos sulla kerran on joku, josta oikeesti välität,
Niin pidä siitä kiinni.

en tiedä pelkäänkö rakkautta vai ikävää
tunnenko vihaa tai ees sitäkään,
voinko hyvin vai pystynkö ees jatkaa elämää,
miks en enää pärjää,
tunne omal sydämmelläni mitää,
mihin katos mun välittämisen aarteet,
mihin jäine mun kaikki hyvät hetket
mihin jäi se minkä piti olla ikuista nää kaikki vuodet,
ikuisuuden odotin sua mun luokse,
mihin katos toi mun tunne,
joka toinen päivä mietin olisko helpompaa vaa jättää tää kaikki taakse,
jatkaa elämää jossai muual tuol kaukan pilvis,
ei must saa onnellist,
vaiks sitä paljo yritetään,
kiitos kaikest,
sydämmeni nyt yksin jää.

Mikä loppupeleissä on tärkeetä
Millä lopulta on ees väliä
Onko ne ystävät? en ymmärrä
Luota itsees, se on ainoo joka ei häviä
Mut sen tiedän, et sä oot mulle se ainoo ja tärkein

Niin paljon pystyy ihminen muuttamaan,
voin sanoo tän sulle valehtelematta,
oot säälittävä ja hanki ittelles elämä.
Voit uskotella muille mitä ikinä haluutkaan,
mut ne jotka uskoo tollast pellee,
ei nää muutaku ulkokuoren,
sisält iha eri ihmine kun ulkoo.

miten näin nopeesti tultii tien päähän
kui mentiin siihe risteyksee kahen eri tien
tää oli se rakkaustarina jost kaikille kerrottii
tarina, jota ees kuolema voinu lopettaa
eihän mikään sitä tarinaa oo vielkää lopettanu
siit vaa tuli synkkä, sateine ja lopahtanu
on satanu jo tarpeeks, sais jo loppuu
mut muista kukaa ei yksin saa sellast sadet aikaa
nyt sydän kahlittuna kadun sitä etten
sulle koskaan sanonu et oli paha olla
haluun irti kahleet, haluun uida pintaan
jossai siel o portti sateen taa, minkä
takan on enää pelkkää toivoo
mut täl hetkel pakko kai yrittää,
sut unohtaa kokonaa, pakko yrittää,
mut onnistuuko mokoma?
ei varmaan eihä timantit voi kuluu, eihä
siltaa takan voi polttaa tai muute tippuu
no tärkeint on vaa et oot onnellinen
anteeks et mä tyrin tän mut niin tyrit säkin