Aina viikonloppusin käy näin. Menee tuo vrk-rytmi ihan sekasin. Tai siis menee siihen mikä mulle ois luontasempaa, mutta arkipäivien kannalta väärä. Tietää jo tässä vaiheessa että maanantaiaamuna sylettää ja aamukooma kestää puoleen päivään. Mutta minkäs teet ku koskaan ei opi.
Tänään on ollu kiva kotipäivä. Välillä tekee kyllä ihan hyvää tällaset. Vielä ku ois saanu tiskattua ja imuroitua ni viä parempi. No jos sitte huomenna vaikka... Siinä toivossa ainaki tällä hetkellä.
Mun lempparirallikuski kuoli eilen. RIP Richard.