Punasta mustaa, elämän kertaa tähä taas rustaan. Jotkut uskoo et elämää voi ennustaa, mä maalaan mielummi sieluihi mustaa ja kahen viikon pääst joku mut siitki bustaa. Ei tää oo kultaa mut mitä pitäs olettaa, ku joku tulee mutkan kans oven taakse sohimaa. Kuumotan jos rapuist kuuluu kolinaa, kuumotan ku joku soittaa nimettömän puhelun. Kuutamon loistees yksin pimees kävelen, jalatki tärisee niin et vastaan tulijat huomaa että palelen. Tunsin sinä yönä tuskan kun vastaan kuljin, silmäni suljin ajattelin asioit. Ajattelin vanhoi kunnon rähinöit kapakka kähinöit, päähä tuli mut ei me kuitenkaa vähäpätosii olla.