IRC-Galleria

Astun jonnekki, silti harhaa. Tää paska pistää miettii, pysähtyy hetkeks. Miettii omal mielellä, kerro se suoraa tykkäät toisesta. Älä satuta enää älä kiertele, ammuit sen nuolen liian syvälle. Faktat tuntuu vaan niin pahalle, ne saa miehen ´ku miehen hajalle. Sä teit viillon liian syvälle, mul kestää parantuu. Kokoon tunteet ennenku ne kerkee hajaantuu, mä tartten aikaa parantaa mun haavat. Pitää muuttaa tapojani, kun en huomaa lähimmäistä satuttavani. Vai pelkäänköhän rakastua kiintyä toisee, antaa tunteille periks. Mennä virran mukana, tää vaan tuntuu niin saatanan pahalta

mä en tiedä miten pysähtyy, nauttii hetkestä eikä juosta pois hampaat veressä. Monella kysymys kenen vieressä, missä mielessä.
Mieti rauhassa, aikaa jäljellä. Sitäkin enemmän askeleita astuttavana, enemmä tekoja kaduttavana. Mun mieltä painaa moni asia

kuljetaa, ei oo aikaa pysähtyy. pitää miettii ja antaa pään jäähtyy, pitää tajuu ettei tää pysähdy. vaan jatkaa rullaamist ihan sama pysähdytää vaa hetkeks, oon ku rööki palan hukkaa malttakaa aikaa muhu tuhlaa. voin auttaa teidät jäljille, mun tielle palaneelle, tää tuhannen järven planetta, riivaa mua. jätä jämät tost sinisest lämäst, oon ku mies mist on jämät jäljellä. pitelet hellästi mua sun kämmenellä, en osaa ottaa itteeni kiinni ja miettii järjellä kun heität tätä kynäl ilman kärkeä. Se on, kun minä hunningolla. Tuntuu kun tänne kuoppaa vajois syvemmälle, tänne oon jäämäs ja keskustelen tuntemattomille. Näille kasvoille jäätyneille paskassa kituneille, källi ystävälle vajoon vajoot vaan mun sydämmessä syvemmälle. Tää tuska menee niille ketä rakastellu, ketä kaivannu, niitten nimille jotka puhelimes maininnu

Punasta mustaa, elämän kertaa tähä taas rustaan. Jotkut uskoo et elämää voi ennustaa, mä maalaan mielummi sieluihi mustaa ja kahen viikon pääst joku mut siitki bustaa. Ei tää oo kultaa mut mitä pitäs olettaa, ku joku tulee mutkan kans oven taakse sohimaa. Kuumotan jos rapuist kuuluu kolinaa, kuumotan ku joku soittaa nimettömän puhelun. Kuutamon loistees yksin pimees kävelen, jalatki tärisee niin et vastaan tulijat huomaa että palelen. Tunsin sinä yönä tuskan kun vastaan kuljin, silmäni suljin ajattelin asioit. Ajattelin vanhoi kunnon rähinöit kapakka kähinöit, päähä tuli mut ei me kuitenkaa vähäpätosii olla.

Ei tästä tuu mitää, kun joku toisesta kiinni pitää. Ote ei irtoo millää, miten toi sitten pitäs mieltää, kun toinen tosi asiat kieltää. Mieli erottaa hyvän ja pahan, ja kaiken mikä ylittää todellisuuden rajan. Löysin sen puuttuvan palan, mut sit huomasin uupuneen tavan. Ostin kaupast lavan ja poistin parit pajat, tulee mielee vanhat ajat ja vanhat tavat. Ennen ku tulee rajat vastaa,älä oo nössö, älä toisille niit passaa. Oon nähny ku toiset käy niil rajoil, sit voi sanoo mitä vittuu mä sanoin.

PS: Kommenttiiiiiii

ihmisillä ei oo parempaa tekemistä ku jauhaa paskaa ei vittu hajoon kyllä niin pahasti :D mut joo mitä enemmän paska puhetta sitä enemmän kateutta ^^ kertoisitteko miks jauhatte paskaa ?? :D:D Siks varmaa et mulla ois vitun kivaa nauraa niille ? :D

Etin kaikest jotai kaunista, vaik oisin kauhusta kanekeena. En elä enää, oman elämän tukoksena. Tähän kuuluu, laittaa oma elämä panokseksi. Ennen, kun muutut kirjaimellisesti eläimeksi. Toisil pyörii elämässä seksi, naiset voi tehä miehet mustasukkaseksi. Toiset, siin vaihees kääntyy omahyväseksi. Mua et saa sun asioil hämmästyneeksi, pyydä anteeks herra. Voit pyytää me eletää vaa kerra, turhaa ihmettelet sen verra. Puristat, vaan kättä ja sanot anteeks ja katsot silmii. Ilman, että katot Yläilmoihi tai pilvii.

Miks en ottanu tarjoustasi vastaa, kai mun pitää henkisesti kasvaa taas. Vatsaa kivistää, ku tulevaisuus mua painaa vaa. Paino harteil, painun alas taas. Alas ja vielä alhaalta nousen, niin ku aurinko aamul. Haamulla hauskaa, kuiskii toisillensa. Ei ne käännä toisille selkää, onko maan päällä mitää mitä ne pelkää. Miten saan ne pois mielest, Ne ajaa mut harhaa. Tiiän oon jo vanhana vainaa, mut silti jatkan tätä samaa rataa. Vaikka se pojan hengen vie, ei se ei oo mieron tie. Pitää oppii kantapään kautta, minne se vie. En kiellä oon tehny virheit, mut niistki on opittu. Sokeeki maailman tutkinu, ymmärtäny lahjansa. Pitää oman puolensa, puhtaana. Sitä ymmärrystä ei rahalla saa, se pitää oppii eikä kukaa sua tuu opastaa. Mietitää ennen, ennenku mennää sotaan taas. Rukoillaa pois synnit, ennenku toiselta taas ihot pois kynsit.

Miks en ottanu tarjoustasi vastaa, kai mun pitää henkisesti kasvaa taas. Vatsaa kivistää, ku tulevaisuus mua painaa vaa. Paino harteil, painun alas taas. Alas ja vielä alhaalta nousen, niin ku aurinko aamul. Haamulla hauskaa, kuiskii toisillensa. Ei ne käännä toisille selkää, onko maan päällä mitää mitä ne pelkää. Miten saan ne pois mielest, Ne ajaa mut harhaa. Tiiän oon jo vanhana vainaa, mut silti jatkan tätä samaa rataa. Vaikka se pojan hengen vie, ei se ei oo mieron tie. Pitää oppii kantapään kautta, minne se vie. En kiellä oon tehny virheit, mut niistki on opittu. Sokeeki maailman tutkinu, ymmärtäny lahjansa. Pitää oman puolensa, puhtaana. Sitä ymmärrystä ei rahalla saa, se pitää oppii eikä kukaa sua tuu opastaa. Mietitää ennen, ennenku mennää sotaan taas. Rukoillaa pois synnit, ennenku toiselta taas ihot pois kynsit.

Satutan toista, silmiin katsomatta. Painan täällä tunteissa, suurissa tuskissa. Elän elämäni, harmaissa puskissa. Onni lepää tyhjyydessä, tuskissaan. Bunkassa, pidätän hengitystäni. Ehkä oon kiipelissä, mutta ehkä se tästä. Päivä päivältä, tuntuu paremmalta. Myönnän paraneminen, vaikeeta oli. Ne ajat, on jo menny ohi. Todellako, tää ohi on. Koska tää tunne, onneton on. En taida slangii, tai negromaani hepreaa. Tää on vaikeeta rakastaa, niin vaikeet ettet voi tajutakkaa. Jos sulla olis aavistuski, et antais mun viruu tääl tuskis. Mä rakastin sua oikeesti, mut sä muutit kaiken tuskaks. Maalasit mun maailman ihan sysi mustaks.