tänään havahduin olemaan.
havahduin hammaslääkärin penkillä.
"taasko olen täällä?"
oikein pelästyin.
tuntui, että viime kertaisesta käynnistä oli aikaa vain korkeintaan pari päivää, vaikka todellisuudessa reippaasti yli puoli vuotta.
ihan kuin olisin kadottanut viimeiset puoli vuotta elämästäni.
en muistanut sillä hetkellä, mitä siinä oli tapahtunut.
olen ollut ajatuksissa koko hiton ajan.
odotushuoneessa istuva lapsi intti äidiltään ponia, jonka oli nähnyt jossain lehdessä, vaikka äiti yrittikin puolustautua sanomalla, että se ei mahdu tytön huoneeseen, jonne tyttö oli sitä sijoittamassa ja sen kakkakin haisisi kamalalta, mutta tyttö vaan jatkoi ja vannoi pitävänsä sitä aina sylissä.
olen sekaisin. huhheijaa.
where is my mind?!