lallatus auton alla haikuu ympäri taivaan ja maan
vaimeana kuin yllä - taivaalla - olevat tähdet ja huulikiillot
olen peto pedissä
nukkuen kuin metsän reunaan ajettu heronistipedobear
haittaeläin ja susi
luvattoman vanha karvalakki tien poskessa
eikä koski edes punoita enää, on kuivunut mustaksi ja
hiekansekaiseksi olemattomuudeksi
vähän
liikaa
milligrammat
kilogammat
pikkuisen
nykyaikaista tekniikkaa
hiukkasen kiihdytin
muodikkain ja kallis roiskeläppäri
oi minkälainen pöytäkone
sängyssä
pusikossa piileskellen hörykonekiväärinä
raskaajauttaja tuskaa puskaan
puput hyppivät keittiötasolla kun hiiret ovat
koloissaan. kuka niitä katselisi kun jalat natisevat allamme
paniovire paholainen hännällään
syö maailman
pakastepizzaa ja limua
kiihkeästi lattialla hississä
sylkirauhasten eritteitä
himoa
vastakkaiselle junanpenkille
tsugutsugupuolelle
kylmä savuinen viima
juna on pitkä rauhanpiippu
tuijottaa vihaisia mummoja
digitaalinen mutta huonoja analogioita sisältävä valokuva
tunnistamattomana muovinpalana viemärin vieressä ruostuneen tarve-esineen alla
panovoima vie syövereihin veden puhdistamolle
ihan vitun pimeää
autot näkymättömän nopeita
valoakin edistyneempiä
sinä päivänä liikennevalot eivät toimineet samoin kuin ennen
aina oikaisin elämässä
jalkani pöydälle
laskettelurinteessä
jalkapöytä murs kaksi koreaksi
katselemaan hävyttömästi eteensä keskittyen
elämä ja ku
mutta reitti näytti ainakin jälkeenpäin hauskalta
ku sitä kerranki katseli,
olin
vaikka muistin kyllä ulkoa, en sisältä
myös ohjaavien valojen ja valoja kuljettavien renkaiden järjestyksen
ensin tulee konepelti, sitten renkaat, sitten ohjaaja
vai miten se menikään
ensin tulee ihminen
tärkeintä on