Isä kuoli.
Puista tuuli jotakin tien yli.
Hautausmaan portit olivat valurautaa.
Kukista tippui terälehtiä hyiseen ja kosteaan maahan.
Metsämansikoita kasvoi, jonkin vieressä. Tai eivät ne kasvaneet vaan elivät ja liikkuivatkin.
Taivas oli sininen ainakin pilvien takana. Pilvet olivat melkein oranssihtavia ja harmaita.
Tumman kuusen oksat olivat hauskan muotoisia ja sillä oli kaksoislatva.
Parkkipaikalla oli eniten punaisia autoja.
Multaista oli ja hieman roskaista myöskin, mutta se sopi kaiken hälinän keskelle.
Kirkko oli pseudobasilika ja sen pinta oli mukavan rosoinen. Yksityiskohtia oli mukava katsella.
Lentokoneiden äänet valtasivat paikoin tilaa.
Siellä täällä kasvoi kukkia, lienevätkö jopa villiintyneitä. Ne olivat jollakin tavalla todella tylsiä, mutta kuten
multa ja muutamat lähes näkymättömät roskat, ne olivat pakollisia.
Nurmikko oli hieman sinertävän vihreää. Muutama pensas jakoi tilan luonnollisiin mutta jopa kontrastisiin osiin.
Ympäristössä näkyi hieman kauempana myös rehevämpää luontoa, kuin jotakin korostaen.
Jotakin jää kuitenkin aina kertomatta - se olisi pitänyt itse kokea. Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin melko eksoottinen, mutta rauhallinen. Mukava.