IRC-Galleria

harmittaa vahan enka tykkaa siita, etta saan pelkkia halauksia suukkojen sijaan.
ensi kerralla sanon kaiken mita ajattelen vaikka seuraukset olisivat huonot. ainakaan ei tarvi enaa ajatella, inhoan ajattelua.
vohveli oli sentaan hyvaa.
mut oikeesti, kuinka monella on sellanen poikaystava jolta saa vaan halauksia ja nekin yhdella kadella.
oon miettinyt valmiiksi kaiken mita aion sanoa. etta ennen tunsin oloni mukavaksi eika tarvinnut miettia, etta voinko nyt pussata tai ottaa kadesta tai sanoa, etta tykkaan. ja mun sanomiset oli tarkeita ja kiinnostavia eika aina vaan jotakin muuta. ja haluan tuntea oloni turvalliseksi enka typeraksi ja epakiinnostavaksi.
enka aio sanoa, etta ehka vaan mietin liikaa ja oikeasti kaikki onkin hyvin koska jos ei ole niin ei ole. ja jos mua vaivaa tama asia, niin sitten vaivaa. en jaksa tammoista, etten sano omia mielipiteitani ja punastelen sanomisiani.
haluan, etta me ollaan enemman tasavertaisia ja vaikka sanoisin jotakin ihan tyhmaa, mun ei tarvi haveta.
en ymmarra.
en haluaisi enaa sanoa, etta kerro vaan jos et enaa tykkaa minusta koska kohta se jo kuulostaa silta kuin itse haluaisin erota.
miksi aikaisemmin oli ihan erilaista ja lamminta.
olen mieluumin yksin kun kirjoitan tammoisia merkintoja ja pilaan paivani ja viikkoni vain siksi, koska toinen on koko ajan vasynyt eika ole sellainen kuin toivoisin.
vai pitaisiko mun sittenkin muuttaa itseani?
mutta kun en halua sellaista suhdetta, jossa ei voida pitaa kadesta kiinni kavereiden nahden tai antaa suukkoa kun erotaan illalla.

taa ei ole yhtaan mukavaa ja mulla on hirvea nalka enka halua syoda nakkileipaa enka jaateloa. haen karjalanpiirakan koska se tuo mieleen mummun ja aamut, joina nukuin pitkaan, herasin kaakaon tuoksuun ja istuin papan liian iso aamutakki paalla punaisessa tuolissa ja kuuntelin mummun kanssa virsia radiosta. mulla on kauhea koti-ikava enka enaa halua olla taalla yksin koska kukaan ei lohduta mua jos itken.
haluan mummulaan ja pihakeinuun ja istuttamaan perunoita ruosteisella traktorilla.
ma haluan kotiin tai ainakin sanoa mita ajattelen.