ja poika sä oot hyvä, vähän liiankin
mut jos mul on sun sydän, niin sä oot liian kii
muistan kyl ku oli kipinöitä kosketukses,
sä pystyit valaisemaan mun päivän sun olemuksel
ku ensiks jumaloidaan jokaikist kasvonpiirrettä,
niin miten ihmees toisen päivän pilaa ilmeellä
et haluaisit kaikki kuihtuis kasaan ja kuolis,
mä en enää vaan oo niinku ennen
sä katsoit kysyvästi:
et kai sä luullu tätä pysyväksi?
ku ennen kauneimmat sanat oli sua varten,
mut niihin mä en enää kykene
ku astuttais aina kaks taakse, yks eteen
mikään ei vaan oo niinku ennen