Olipa kerran Metropolia-niminen ammattikorkeakoulu, johon eräs rastapäinen tyttönen laittoi hakemuksen menemään ja myöhemmin unohti koko asian..
Kevät kului ja tyttönen luki kovasti sosiaalipsykologian pääsykokeisiin. Muuttipa tuo tyttönen Korpilahdelta takaisin kotiinsa Helsinkiin, jossa ikävöi alkio-opistolla saatuja ystäviä. Kun aikaa sosiaalipsykologian pääsykokeisiin oli vain muutama päivä, tyttönen sai kirjeen Metropoliasta ja kutsun tulla valintakokeisiin. Koska stressi oli hirmuinen, päätti tyttö tutkia asiaa tarkemmin vasta sospsykan kokeiden jälkeen.
Kun tyttö oli vihdoin valmis ajattelemaan muitakin asioita, hän huomasi, että oli hakenut sosiaalialan koulutusohjelmaan ja, että hänellä olisi alle viikko aikaa valmistautua kokeeseen johon vastoin kaikkia amk-hakumielleyhtymiä oli luettava pääsykoekirja (Toikko, Timo; sosiaalityön ideat -Johdatus sosiaalityön historiaan) Helppo juttu, tuumi tyttönen ja marssi kirjakauppaan ostaakseen kirjan. Mutta asia ei käynytkään näin helposti, eheei -kirja oli jo kauan ollut lopussa. Muissa kirjakaupoissa sai vastaanotoksi samaisen ei oo, ei tuu- lauseen ja harvinaisen kylmällä ja ilkeällä äänenpainolla vielä kaiken lisäksi! (ihania nämä Helsinkiläiset..) Yhdessä kirjakaupassa myyjä kertoi tilausmahdollisuudesta, jonka kautta kirja olisi tytöllä viikon kuluessa. Hieno asia, mutta pääsykokeisiin oli reilusti alle viikko aikaa, joten tyttö kieltäytyi ja ahdistuneena jatkoi kirjan metsästystä. Haku kirjastojen tietokantoihin oli paljastanut, että kaikissa kirjastoissa kirja oli ei saatavilla. Tyttö teki haun myös kesämökkinsä kirjastoon, josta voisi hätätapauksessa käydä kirjan noutamassa. Mutta tietenkin Orimattilassakin joku juuri sillä hetkellä halusi sitä kirjaa lukea ja pitää omanaan.
Päivät hupenivat ja kolmas metsästyspäivä lähti käyntiin. Tyttö oli selvittänyt edellisenä iltana, että Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa kirja oli käsikirjana, jota voi lainata yöksi kotiin. Tyttö suuntasi kirjastoon sen aukeamisen aikaan ja vihdoin!! Siinä kirja oli kiltisti hyllyssä, täysin tietämättömänä siitä vaivasta, joka sen näkemiseen liittyi. Iloisena tyttö nappasi kirjan ja suuntasi tiskille ja pyysi saada kirjan yölainaan.. Mutta ei elämä helppoa voi olla, ei tietenkään ja tästä muistutti virkailija toteamalla, että yölainat saa vasta kello 12 jälkeen (kello oli hieman yli yhdeksän).
Tiedosta tyrmistyneenä tyttö kysyi, että voiko varata kirjan ja tulla sitten hakemaan. Se sentään onnistui (vaikka virkailija jatkoi pelottelemalla, että katsotaanpa onko kirjasta tehty jo varaus -ei ollut luojankiitos!!!) Tyttönen vietti ystävänsä kanssa kolme tuntia keskustaa kierrellen ja esplanadin puistossa istuen. Kun kello oli muutamaa minuuttia yli kahdentoista, tyttö oli jälleen kirjaston lainaustiskillä, virkailija oli vaihtunut ja kirja oli odottanut kiltisti hyllyssä. Nyt ei vastoinkäymisiä voi enää tulla, tyttö tuumi ja kertoi lainaavansa kirjan. Virkailija mietti hetken ja sanoi, että yölainat saa vasta kahden jälkeen, mutta nähdessään tytön lannistuneen ilmeen ja tytön kerrottua, että aamulla kirja oli luvattu kahdentoista jälkeen, myöntyi ja lainasi kirjan.
Tyttö sai siis kirjan ja viikonlopun aikaa lukea. Koe on huomenna 9.6 aamulla ja vielä riittää opettelemista ja lukemista..
Niin ja kirja pitää palauttaa huomenna.