kaikista eniten odotan viikonloppuja sillä työ vie kaiken ajan ja mahdollisuuden keskittyä hauskanpitoon. onhan ymmärrettävää että, jokainen joutuu vastaavaa kärsimään. 4.00 kylmänä aamuna taas porvooseen, 2 viikkoa jo takana ja ainakin 2 vielä edessä. noo, eiköhän hampaiden kiristely muutu pian suloiseen virnistykseen päivien päästä kunnes koittaa perjantai ilta. tulee aika tarttua pulloon tai kitaraan tai molempiin mikä parempi. tän päivänen todisti taas monta kivaa asiaa ja sen voi todeta aikaisemmasta merkinnästä. . . . lisää haasteita, niitä kaipaan, kaikkea uutta ja ihmeellistä. ehkä se tästä jaarittelusta sitten. tavataan viikon päästä.