IRC-Galleria

Nuku rauhassa isä siellä taivaassa sillä/
tiedän, että oot nyt paljon paremmassa paikassa/
olit kaikille niin tärkee ja rakas/
mut pitää vaan tajuu ettet tuu enää koskaan takas/
Nuku rauhassa isä siellä taivaassa vaikka/
tänne maanpäälle jäätiin sua kaipaamaan/
sua tullaan muistelemaan aina vaan/
mutta mä lupaan etten tuu unohtaan sua ainakaan/

Yrttisen marjaisa koktailjuoma. Valmistettu vain lajinsa parhaista raaka-aineista. Nautitaan itseään paremmassa seurassa. Hätätapauksessa omakin seura kelpaa.


Fruktig kåktaildryck med en touch av örter. Tillverkad av de bästa råvarorna i sitt slag. Avnjuts i bättre sällskap än det egna. I nödfali duger även det egna sällskapet.

sisältää rikkioksidia/innehåller svaveldioxid

Dead Corpse says (22:57):
hän voi olla täällä, tai ehkä siellä, tai sitten häntä ei ole ollenkaan, tai sitten hän on minä, ja minä olen sinä
kaksseiska says (22:58):
muutun kohta hulluks. aaaarrrrrggghhhhhh
Dead Corpse says (22:58):
se oli tarkoitukseni. I AM THE PRINCE OF MADNESS! MADGOD HIMSELF!

---

ja lisää vaan tulee:
Dead Corpse says (23:10):
joo taian siirtyä sinne. näemme ehkä vielä, saatamme nähdä huomenna, tai ehkä menneisyydessä, mutta nyt näemme vain koneen ruudun

Syyttömänä syntymään
Saattoi hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
Enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viinakauppaa

Se miehen epätoivoon ajaa
Kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä Kärki määrää
Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat