IRC-Galleria

on se kumma.

vaikka aluksi vituttaa niin perkeleen perkeleesti, mikään ei onnistu, housut kuluu puhki, on tylsää, väsyttää, ärsyttää, vituttaa ja vielä kerran vituttaa lisää. mutta sitte, lopulta, kun ulkona kävelee pää punasena ja vituttaa vieläki, niin joku tuttu tulee vastaan toisella puolella tietä, hymyilee ja sanoo terve, on siihen sitte pakko vastata samanlaisella hymyllä ja tervehtiä takaisin. ja tsädääm, siinä samassa, ei enää vitutakaan! eikä sitä hemmetin hymyä saa jyystämälläkään irti naamasta. on se jännä tuo tervehtiminen ja hymyileminen.. hyvä mielihä siitä tulee.

on se kumma.