Kaikki tapahtuu välillä niin nopeasti. Tavallaan tulin tänne Musen keikalle, sitten jäin Kirjamessuille ja sitten jo tuntukin, että voisin jäädä pysyvästi. Sain Kampista paikan, missä olla. Sain sen tuttavalta, jonka olin tuntenut kaksi päivää. Tavarani on Ylitorniolla ja Oulussa, rinkassa on vaatteita sen verran, mitä luulin tarvitsevani viikon reissulla.
Mutta okei, ehkä tämä ratkasu, muutto Helsinkiin, ei tullutkaan niin puun takaa.
Jo Ivalossa minua viehätti pääkaupunkiseutu - minua, joka olen aina vannonnut, että siihen betonihelvettiin en lähde. Ylllättäen pari viikkoa ennen Ivalosta pois muuttoa löysin myös netin kautta koulun täältä, jonne aion pyrkiä. Uudet opinnot alkaa seuraavan kerran syksyllä 2008, joten tässä on aikaa vielä tehdä töitä. Niinpä sitten päätin jättää Ouluun muuton välistä ja tulla suoraa tänne. Tuntu vaan paremmalta vaihtoehdolta. Kerranki järki ja intuitio oli samaa mieltä!
Eikä ole kaduttanu. Mutta ikävä kaikkia ystäviä vaivaa ajoittain. Onneksi on VR ja BlueOne.
Olen kerännyt menneen vuoden edestä taide - ja kulttuurielämyksiä itelleni. Olen: käynyt Musen keikalla, Sally Mannin valokuvanäyttelyssä, Helsingin kirja - ja Ruoka, Viini ja Hyvä elämä-messuilla, kahviloissa, Kohtuullisen Onnellinen-näyttelyssä, Koko-teatterin improillassa, Apocalyptican keikalla, Hohtokeilaamassa, Pooman levynjulkka-keikalla, Lintsin Valokarnevaalissa... ja mitä vielä...baareissa, puistoissa, kirjastoissa, shoppailemassa, lenkillä, salilla ja ihanissa ruokapaikoissa:)
Tänään menen työpaikkahaastatteluun ja ehkä illalla sellaselle intiaaniluennolle. Nyt ulkona näyttää harmaalta, pilvet on alhaalla ja jokapaikassa sumua, mutta mulla on silti aika mukava olo. Aamu on niin leppoisa. Eikä enää ahdista yli 1100 km:n muutto. Minusta tulee stadilainen lappilainen. Ja mie viihdyn. (Mutta tuntureille tahdon kunnon pakkasten aikaan katsomaan kaamosta ja tähtitaivasta).