IRC-Galleria

Hittoon sudet, historian pölyiset, aikapäiviä sitten vanhentuneet käsitteet ja isomummon mökin takapihalla asunut Musti. Nyt eletään 2010-lukua, urbaania kaupunkilaisten aikaa, johon koiratkin ovat jo sujuvasti mukautuneet. On siis aika hieman muuttaa vanhentuneita käsityksiä siitä, mikä on koira ja miten se käyttäytyy.

Metsästys ja ruuanhankinta

Metsästys keskittyy näkösälle tai heiveröisten turvasysteemien taakse unohdettuihin roskapusseihin, emännän tai isännän aamutakin liepeeseen tai liikkuvaan kangasräsyyn, autot, pyöräilijät ja sähköiset pyörätuolitkin käyvät. Mikä ihmeen jänes? Hiiri? Hirvi? Sorsa? Täh?

Ruuanhankinta on urbaanille kotikoiralle helppoa. Jotkut, alkukantaisemmat rodut, osaavat tehdä sen itse esimerkiksi roskiksen tyhjentämällä tai askartelemalla isäntäväen huolella salpaamat ruokakaapit auki kaikessa hiljaisuudessa. Uusavuttomuus näkyy kuitenkin myös koirissa, ehkä omistajan iloksi ja helpotukseksi. Siinä missä lajitoveri on kaatanut uunin, syönyt jääkaapin ja silpunnut kuivamuonakaapin oven, urbaani koira hivuttautuu aamutuimaan omistajan vuoteen vierelle ja päästää sydäntä särkevän ”wouwouwouuuuuuuu piu” –äänen tai suoraviivaisemmin pyörittelee omistajan lattialle, jotta tämä ymmärtää ystävän olevan nääntymässä nälkään.

Ruuaksi ei myöskään kelpaa mikä tahansa leivänkäntty tai possunkorva. Pitää olla jos jonkinlaista nappulaa, gourmet-purkkia tai suurella tarkkuudella ja asiantuntemuksella valmistettua ankkaa, hanhea, härkää tai riistaa. Naudanrusto? Phah, pidä tunkkis.

Laumakäyttäytyminen ja koirakieli

Jossain ihmisen kehitysvaiheen aikana on suuri ja mahtava ihminen saanut päähänsä olevansa Pomo. Voisimmekin siis, nykykoiran aikaa sivutessamme todeta aiemmasta homo sapiensista kehittyneen viime aikoina uuden, itsetietoisemman pomo sapiens –lajin.

Koska nyky-yhteiskunnassa kotikoiralla harvoin on suurta, yhtenäistä koiralaumaa satunnaisten koirapuistokavereiden tai sen toisen kotinurkissa pyörivän koiran lisäksi, on ihminen jossain vaiheessa ottanut asiakseen katsoa olevansa koiran laumanjohtaja. Laumaan kuuluvat myös muut perheen ihmiset, emännän yucca-palmu, Nauku-kissa ja naapurin Maire.

Laumajärjestystä ja siihen liittyviä käytäntöjä hiotaan jos jonkinlaisilla harjoitteilla, jotka koira enemmän tai vähemmän nöyrästi ja/tai huvittuneesti hyväksyy. Pomo-ajattelulle on myös kehitelty vaihtoehtoisia teorioita, kukkahatuista meditaatioon ja rauhoittaviin.

Jos koirakieli on ennen ollut ”vuh”, ”hau” ja ”mur”, on se nykyään ”bau bau” (italia), ”wan” (japani), englanniksi se lienee jotain ”bark” –sanan tyylistä, ranskalainen ”hau” on varmaan hyvin hienostunut ja suomalaiselle rekulle vaikeasti äännettävä. Onko siis ihme, jos nykypäivän koira on hukassa tässä alati kansainvälistyvässä maailmassa, jossa vierasta kieltä puhuviin koiriin törmää päivittäin. Siinä ei perus ”hau” kovin pitkälle kanna.

Uni ja nukkuminen

Jos ennen oli koirankoppi tai kolo navetan rapun alla, on nykyään koirapetiä, koirasohvaa, koiratyynyä, koirapeittoa. Nykyajan koira on vaativa. Ei kelpaa mikä tahansa euron halpispeti, mieluiten nukutaan omistajan Futonilla tai sillä parin tonnin kulmasohvalla, kun se on ensiksi muotoiltu paremmin tarkoitustaan vastaavaksi.

Koiran uni voi olla hyvinkin syvää, ei pahemmin hetkauta omistajan pää punaisena karjuminen, kun sänky tai sohva on karvattu, kurattu ja uuteen muotoon pureksittu. Ehkä käännetään haukotellen kylkeä. Herkempi yksilö saattaa poistua paikalta teatraalisella dramaattisuudella, niskojaan nakellen.

Vahtiminen ja vartiointi

Jos ennen asuttiinkin suurilla maa- tai metsätiloilla, joissa vieraat kulkijat olivat epätoivottuja, on nykyään ihminen kokenut pakottavaksi tarpeeksi pakkautua limittäin, lomittain, allekkain, päällekkäin, sivuttain, vinottain ja vierekkäin pakattuihin betonikuutioihin, joissa porukkaa ramppaa miten sattuu.

Näillä vaistoilla nykykoira ei siis juuri mitään tee, ellei satu päätymään omaa varjoaankin pelkäävälle ihmiselle, jota koira sitten saakin puolustaa postilta, katulampulta, männynkävyltä ja muilta asioilta sydämensä kyllyydestä.

Leikki

Koskapa koiranvirka on nykyään lähinnä vaan olla, on markkinoille avautunut aivan uusia mahdollisuuksia koirien lelujen kehittelijöille. On jos jonkinlaista palloa, narua, lelua, pehmoa, kongia sun muuta. Useimmilla koirilla tuntuu olevan enemmän leluja kuin monilla lapsilla.

Kohta ne kai vaativat jo omaa pleikkaria tai X-boxia.

Jotkut koirat nauttivat myös yli kaiken ”ota kiinni, jos saat” – tai ”arvaa minne piilotin parhaat kenkäsi?” – leikeistä.

Koska asioiden rajuihin muutoksiin on havahduttu vasta hiljattain, on nykykoira ihmiselle vielä varsin tuntematon olento. Käsitteisiin ja koiran käytöksen ja tarpeiden tulkitsemiseen on siis varmasti luvassa hienosäätöä ja tarkennuksia. Toivottasti tämä kuitenkin auttaa teitä ymmärtämään ystäviänne taas hieman paremmin.



*kopioitu lemmikkipalstoilta http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/257913.html