IRC-Galleria

...ja vittu kaikki vaan tarjoo salmiakkia. Niinku sydän ei ois palasina jo ennestään.

Jumalasta en ole ollut selvillä enää pitkiin aikoihin. Silloin tällöin poikkeaisin kuitenkin jossakin kauniissa kirkossa, olemassa hölmö ja hiljaa, keskellä kirkasta päivää, silloin kun rakennuksessa kukaan ei paasaa eikä selitä mitään.

Mahdotonta. Ovi on lujasti lukossa. Mielessä syntyy pirullisia ajatuksia.

Kristinopin ankara vastustaja Friedrich Nietzsche julisti kirkot jumalien hautamuistomerkeiksi. Pelkäävätkö kirkkoherrat nyt, että jumalaparka sattuisi nousemaan kuolleista ja lähtisi laitosvankeudestaan häiritsemään vapaita markkinoita ja minun kaltaisiani sekularisoituneita sekoilijoita? Siksikö ovet ovat lukossa?

Lukittu ovi ei päästä minua kirkkoon eikä Jumalaa kirkosta. Eipä pääse Jumala kirkolta karkuun, niin kuin minulta on päässyt. Ja avain taitaa olla hukassa...

Kauko Tuovinen, Tampere
(Helsingin Sanomien mielipidekirjoituspalsta tänään)

Vakaasti olen sitä mieltä, että mikäli Yläkerran Vanha Herra aikoi ihmisen omaksi kuvakseen, olisi hän voinut paremminkin onnistua. Ehkä siksi missään muualla avaruudessa ei ole meidän kaltaisiamme olentoja.

Kun Jumala ihmistä värkätessään näki, mitä tuli aikaansaaduksi, hän takuulla särki muotin.

Maallistuneet uumoilevat, että Jumalan on pitänyt olla ihmistä luodessaan krapulassa. Joskus poloisia kanssavaeltajia tarkkaillessa, ja etenkin peiliin epähuomiossa vilkaistessa, arveluun on helppo yhtyä.

Jos et ikinä suostu meneen heikoille jäille, miten vitussa sä ketään mistään avannosta pelastat?!!

Sitä paitsi avantouimarit on paljo terveempii ku sä ton muovipussis sisällä.

Jotkut menettävät sydämensä Stadille ja stadilaisille, minä en menetä muuta kuin matkapuhelimeni. Se putosi taskusta johonkin Rautatientorin ja Katajanokan välille eilen kolmen aikaan. Joku pihisti sen maasta eikä vastannut vaikka yritin soittaa kolme kertaa! Sitten oli pakko sulkea liittymä. En kyllä olisi sulkenut elleivät helsinkiläiset tuttavani sitä niin voimakkaasti vaatisi - edellisellä kerralla känny löytyi, kun löytäjä pystyi soittamaan sillä isälle. Nyt minulla ei ole aavistustakaan missä se on enkä jaksa lähteä etsimään enää.

Ei minua muuten harmita, mutta kaikki ihanat tekstiviestit jäivät SIM-korttiin. :( Lähettäkää paljon uusia! ;)

Sainpas tänään nettiyhteyden kotiin. Nyt ei tartte miettiä mitä himassa hommailis. Ei hetken rauhaa saa! On se hyvä että pääsen pois kotoa pariks viikoks, mitä nyt nukkumas käyn kolme yötä ens viikolla. =)

Tänään sama Pauliina Kainulainen puhui ruumiista. Totta tosiaan, sielu ja ruumis ovat erottamattomat. Sanotaanhan uskontunnustuksessakin "Minä uskon... ruumiin ylösnousemukseen"! On ihan päätön ajatus, että ihmisessä olisi erikseen henkinen ja ruumiillinen osa.

En tiiä oisko hauskaa, jos vois jonain aamuna jättää ruumiin kotio ja pelkkänä henkenä leijailla ilmojen halki töihin. Baariin lähtiessä vois jättää sielun kotiin mököttämään, niin sais irstailla kerrankin estottomasti. :) Mut eiköhän siitäkin puuttuis sillon jotain. Mie ainaski oon yks psykofyysinen kokonaisuus ja sillä hyvä.

Pauliina Kainulainen Kontiolahdelta piti aivan ihanan aamuhartauden radiossa tänä aamuna. Puhui sielusta ja sen hyvinvoinnista… Että sielua voi ja pitää hoitaa: luonnon kauneudessa (joo!), ihmisten välisten kohtaamisten kauneudessa (niih…) ja kirkossakin (jo toki).

Sielu kuulemma voi hyvin hitaudessa (todellakin!). Hartauden pitäjä käski etsimään tänään asian, jonka voit jättää tekemättä (ei ollut vaikeaa ) ja asian, jonka voit tehdä hitaammin kuin aioit (sekin järjestyi ilman että minun tarvitsi laittaa tikkua ristiin).

Mie tykkään teistä oikeesti! <3

Vaikka kyllä tuo "hiljaiselo" on aika kuvaava. Mutta voi olla tulevaisuudessakin aika hiljaista, jos iskurepliikkinä on "Moi, lähtisiksä viettään mun kans hiljaiseloa? =)"...