IRC-Galleria

kirjoitan tätä, vaikka kukaan tuskin
lukeekaan.

minulla tuli tänäänkin verta nenäs-
tä. taidan oikein kerjätä sitä. itse
asiassa tätä tapahtui kaksi kertaa:
yöllä juuri kun olin lopettanut datai-
lun ja päivällä, kun olin etsimässä
hakaneulaa. ei kivaa. ja minä jou-
duin syömään rautatabletin. yöks.

mutta ei siinä kaikki. päivän vietin
taas annantalolla, missä harjoitte-
lin piirustusmallina oloa taon ja
master-mangan kanssa. olimme
kaikki hamlet-näytelmän asuissa,
sillä oli renessanssipäivät. minulla
oli ensin kuningatarasu ("pää poik-
ki!") ja sitten hamletin vetimet u-
nohtamatta unohtumattomia kul-
tatrikoita. haa! ihmiset piirtelivät
meitä hiilellä isoille karheille pape-
reille ja näyttivät hyvin keskitty-
neiltä. mukaan yritti tulla myöskin
neljäs malli; yksivuotias Rollo-koi-
ra. mutta koska hän oli viettänyt
vasta kaksi viikkoa upouudessa
kotimaassaan, hän ei tohtinut lain-
kaan istua paikallaan! (Rollo oli
suloinen löytökoira espanjasta.)

niinpä niin. niinpä noin.

kotona minä menin kellariin teke-
mään salaisuuksia. löysin sieltä
myös kassillisen vanhoja ihania
puuvillaverhoja, mm. marimekon.
loppuilta menikin pähkäillessä päh-
kinää: miten ripustaisin verhon
katetun parvekkeeni ikkunalasin
eteen? aivot toimivat hitaasti, mi-
nulla oli kamala hedach. lopulta,
monien yritysten jälkeen, pää-
dyin "kiipeilijän ystävä"-tyyliseen
viritelmään. ujutin lankapäiset
napit lasikiskon väliin ja vetäisin.
siellä pysyivät. sitten napsaisin
hakaneulat lankaan ja samalla
kankaaseen, ja siinä roikkuivat
upouudet verhot! eikä aikaakaan
mennyt kuin sellaiset kaksi tun-
tia.

tällaista minä teen.

hetu