IRC-Galleria

tulin juuri takaisin paikasta, jossa olin hyvin onnellinen.
ja muutamia ensimmäisiä kertoja elämässäni
tunsin, että kaikki oli hyvin, pienen hetken verran.
sellaista auforisen onnen tunnetta ei voi tuntea muual-
la.

valitettavasti myös karu totuus on olemassa.

ehkä ylenpalttinen lilluttelu ja ympäriinsä möllöttely ai-
heuttaa ihmisen psyykeen tilapäisiä muutoksia (jopa
parempaan suuntaan).

tämä on ensimmäinen päiväkirjamerkintäni pitkään ai-
kaan. jotain on tapahtunut. olenko minä...


parempi ihminen?

tai painepesuri.

kirjoitan tätä, vaikka kukaan tuskin
lukeekaan.

minulla tuli tänäänkin verta nenäs-
tä. taidan oikein kerjätä sitä. itse
asiassa tätä tapahtui kaksi kertaa:
yöllä juuri kun olin lopettanut datai-
lun ja päivällä, kun olin etsimässä
hakaneulaa. ei kivaa. ja minä jou-
duin syömään rautatabletin. yöks.

mutta ei siinä kaikki. päivän vietin
taas annantalolla, missä harjoitte-
lin piirustusmallina oloa taon ja
master-mangan kanssa. olimme
kaikki hamlet-näytelmän asuissa,
sillä oli renessanssipäivät. minulla
oli ensin kuningatarasu ("pää poik-
ki!") ja sitten hamletin vetimet u-
nohtamatta unohtumattomia kul-
tatrikoita. haa! ihmiset piirtelivät
meitä hiilellä isoille karheille pape-
reille ja näyttivät hyvin keskitty-
neiltä. mukaan yritti tulla myöskin
neljäs malli; yksivuotias Rollo-koi-
ra. mutta koska hän oli viettänyt
vasta kaksi viikkoa upouudessa
kotimaassaan, hän ei tohtinut lain-
kaan istua paikallaan! (Rollo oli
suloinen löytökoira espanjasta.)

niinpä niin. niinpä noin.

kotona minä menin kellariin teke-
mään salaisuuksia. löysin sieltä
myös kassillisen vanhoja ihania
puuvillaverhoja, mm. marimekon.
loppuilta menikin pähkäillessä päh-
kinää: miten ripustaisin verhon
katetun parvekkeeni ikkunalasin
eteen? aivot toimivat hitaasti, mi-
nulla oli kamala hedach. lopulta,
monien yritysten jälkeen, pää-
dyin "kiipeilijän ystävä"-tyyliseen
viritelmään. ujutin lankapäiset
napit lasikiskon väliin ja vetäisin.
siellä pysyivät. sitten napsaisin
hakaneulat lankaan ja samalla
kankaaseen, ja siinä roikkuivat
upouudet verhot! eikä aikaakaan
mennyt kuin sellaiset kaksi tun-
tia.

tällaista minä teen.

hetu

minulla oli tänään tutkinto. kaikille niille,
jotka eivät tiedä mitä minussa tutkittiin,
sanon: soittoa.

tutkinto oli siis yhtä soittoa yhtä soittoa.
melkoinen soitto-koitos siis. ja ihan hy-
vin se menikin. vaikka tunnelma oli kyllä
hiukan alavireinen.

sitten menimme café tin tin tangoon, ja
minulta tuli verta nenästä. meinasin ot-
taa keittoa, mutta siinä olikin kanaa, ja
söinkin sitten jotain kasvisleipää. lauta-
sella oli myös sipulia. äitini mielestä on
outoa syödä sipulia. (sanoin että sipuli
päivässä pitää mielen virkeänä.)

elämä on täynnä käännekohtia.

hankin myös taon kanssa useita huiveja
kierrätyskeskuksesta kaupunginosasta
nimeltä ruoholahti. yksi niistä on minul-
la päässä. se on aika merirosvo-tyylinen.
eräs omaa kultaiset kiehkurat ja ruske-
an alusvärin, ja se sopii hyvin 60-luvun
takkiini, erityisesti kultaisten kiehkuroi-
densa takia.

aika hauskaa. kävelimme taon kanssa
pois ruoholahdesta kohti keskustaa sel-
laista katua pitkin, joka ei ollut ollut siinä
ennen ja jossa oli jotain perin outoa ja
hämärää (kuten hämärän värisissä hou-
suissa). katu oli ilmestynyt jostain pai-
kasta x.

outoa, koska emme koskaan keksineet,
mikä tämä paikka x oli.

annantalolla ihmiset olivat masentunei-
ta, kun tulimme. sen jälkeen he muut-
tuivat vielä masentuneimmiksi. heillä o-
li käsissään liituja, mistä innostuin suti-
maan pastellijälkeä pensselillä, mistä
sitten lähti paljon pölyä. päädyimme sii-
hen tulokseen, ettei tämä pöly aiheuta
syöpää.

kaikki tappaa. jos kaikki olisivat sanka-
reita, sankoja ei tarvittaisi.

oioi. kotiin tullessani huomasin, että ne-
nässäni oli yhäti edelleen, vaikkei silti
iäti verta. tämä johtui siitä, että puhdis-
tin sen pian pois.

tässä päivä viikostani, lintsarien kruu-
naamattoman kapteenin viikosta, jona
hän on vieraillut päivän koulussa ja täl-
löinkin myöhästyi tunnilla.

hoo.
ehtula

ne ovat auralta.

tämän nickin johtoon astuu nyt rouvamainen
yksinvaltias Kapteeninne, joka myös Kaptee-
nittarena tunnettakoon. hänen kalmankalse-
at kyntensä kuristukoot ympärillenne, niin
ettette kauhultanne henkeä saa. ja viikkojen
suolasillin jälkeen kulautettuanne ensimmäi-
sen lasillisen lämmittävää rommia, huuliltanne
purkautuvat sanat: teidän armonne.

tutiskaa bandanani tuiman katseen alla,
rakkaani.


hetusyndrooma

p.s. ei se mitään.

Miksi alepa on auki lauantaisin lyhyemmän ajan kuin sunnuntaina???


Sannji

voi kyllä kaikilla oli taas niin mukavaa
enklannin tunnilla. varsinkin rakkaalla
opettaja-sijaistaja-mikäliellä (yhdyssa-
nan osat ovat samanarvoiset). aina
ei voi käyttäytyä kypsästi, eikä aina
edes niin epäkypsästi kun tänään käyt-
täydyimme (oikein tavutettu, jos äidin-
kielenopettajamme tätä selailee.) (su-
lut kuuluvat matematiikkaan, joten il-
meisesti rakastan matematiikkaa.)

väärin meni, minä.

jos opettaja kysyy, olenko paikalla,
niin mitä sanoa? jos olen vain fyysi-
sesti paikalla, ja jos henkeni ja mie-
leni bailaavat jossain muualla, olen-
ko silloin paikalla vai en? toisaalta
voisin sanoa myös "puoliksi" mutta
se olisi vain puolitotuus.

ja salaattisikuriinalle: mene klinikal-
le, ja he ottavat sen pois.

ei, ei, lapset. ei ole enää banaania.
te söitte jo kaiken. (ja cedanr:n
vatsasta kasvaa omenapuu.)

äiti

performanssi on kumma asia.
se on esittävää taidetta, tai
sitten se on mitä vaan. en ole
vielä saanut selville.

kilpikonna on toisin päin etana.
se on performanssitaidetta.

sulossa oli lapsi. sekin on sitä
performanssia, mutta lapsi oli
pahasti hämärtynyt. ei tiedetty,
oliko vika kasvatuksessa vai
jossain muussa.

perf. mon. 1

Piti kokea tämä uskomaton blogihomma itse.
Tiesittekö että Dumbledore joutuu käymään vessassa niinkuin me muutkin? :P
Mulle valkeni se eilen, halusin jakaa tämän mullistavan tiedon kanssanne jos ylipäätään tätä joku lukee.

Terveisin

Kolmaskäyttäjäpyörä sannji

toivottavasti kaikilla oli hauska päivä.

minä en osannut olla hyvä poliisi, ja
monta kuoli suuren mafioson kynsissä.
(mutta minkäs sille voi, jos on vatsa-
vaivoja, ja nousee yöllä, kompastuu
mattoon ja kävelee sattumoisin veitsi
kädessään?)

arvatkaa kahdesta karvasta ovatko ne
mustia vai harmaita.

meillä oli eilen liftari. sannji kysyi, että
eikö ne ole epäilyttäviä, mutta minä
sanoin että ne on vaan köyhiä opiske-
lijoita jotka myöhästyy bussista. ei se
sen nimeä kertonut, tämä hitch-hicker,
mutta hyvä tuuri sillä oli ainakin käynyt.
ehti odottaa peukalo ojossa kaksi mi-
nuuttia - suomessa, tässä jurojen ja
typerien ihmisten maassa, on yleensä
hankala saada kyytiä yhtään keneltä-
kään, ja jos saakin, se on joku auto
jossa on satalasta kyydissä ja paikka
löytyy takakontista.

nyt vatsahaavani pakottaa minut lopet-
tamaan, ystävät.

se aito, eHta