Tää kuolee ikävään,
hautautuu tuhansiin kysymyksiin.
Sua enää enkö nää,
pohdin pääni uuvuksiin.
Hetket kauniit kanssasi sun,
ne mieleen nouseepi mun,
Ne kuuluivatko vain uniin ihaniin?
Arvaamaton on
käsi kohtalon.
Ei koskaan tiedä milloin ja kenen,
aika lähteä on.
Kun ei ehdi hyvästejä jättämään
rakkaalleen helliä sanoja sanomaan,
Kun on tullut aika
jättää tämän maan,
taival taakseen kokonaan.
Rakkautta ei voi
määrätä tai omistaa.
Sitä ei voi
tappaa tai kuristaa.
Se tulee kun on
tullakseen
viipyy niin kauan
kuin on ollakseen.
Sen voit yrittää kätkeä,
piilottaa tahi salata,
ja kieltämällä sen
- voi särkeä toisen sydämen.
Kun sen lämpö
sydäntä hipaisee,
Niin se
järjen juoksun sokaisee?
Onko tuo tunne,
väärää vai oikeaa
sen tietää vain
hän joka saa rakastaa.