IRC-Galleria

klo 7.00.. Tunnen olevani hereillä, mutta silti lievä uni painaa
vielä silmiäni ja päätäni kummasti. Nään näkyjä jotka saavat
mieleni yhä rasittavammaksi.. Yritän silti saada vielä unta..
En sitä saa mutta olen silmät kiinni sen pari tuntia.. No sitten kai
nukahdan epämääräisessä ajanjaksossa jota en voi muistaa..
Herään nimittäin puoli kahdeltatoista ja lähden suoraapäätä
koneelle ja galtsuun. No sitten katselemaan tyttöystäväni kommentteja,
perinteistä kommakyttäystä. Ei ole nimittäin muutakaan tekemistä..
Noniin.. Taas mustasukkaisuus ottaa minut valtaansa ja tulee yhä
paskempi olo.. Luulin vielä olevani onnellinen. Kaikki se saa minut
taas alas. Olen ihan maassa. Pikemmin sen alla, saatanan kyljessä
kiinni. Livahdan tupakille hiljaisin askelin erään rakennuksen taakse,
vanhan navetan. Se palaa, jonka myötä minun käteni värinäkin alkaa
häipyä hiljalleen. Huomaan jotain kiinnostavaa. Olen unohdettu.
Kukaan ei pyytänyt minua edes auttamaan missään, ei tuomaan
mitään, ei sanonut huomentakaan, ei mitään arkista ja normaalia.
Olin vain yksin. Kun tulin pihalle niin kaikki olivat kaukana ja jotenkin
olin itse jonkin suuren sumuisen kuplan sisällä. En tajunnut miten
he voivat olla niin onnellisia. Pieni lapsi leikki koiran kanssa pallolla.
Jotkut katselivat sitä naureskellen ja jotkut ajelivat mopolla jälleen
päivän ensimmäisiä bensojaan tuhlaillen.. No.. Päivä jatkui mutta menin
vain hakkaamaan säkkiä. Käteni oli auennut kun olin hakannut
vahingossa säkin yläpuolella olevaan rautaketjujen välikköön
melko vahvasti. No siksi otin hanskat käteen ja se tuntui aivan kummalta.
Nyrkkeilyhanskat. Ei niillä opi sitä aitoa tyyliä. Pilaavat ranteen yhtä
nopeasti kuin viiltely sentin syvyydelle. Niillä sitä taoin ja huomasin
säkin pehmenneen kun olin sitä lämmitellyt muutamat ne pitkät minuutit.
Heitin tikkaa eikä yksikään tikka mennyt kymppiin. Olin selvästi
unohdettu ja onneton. Ei yksikään tikka näyttänyt onnelliselta
kädessäni. Kaikki olivat tosin teräviä, mutta minä en ole ikinä ollut
itse päästäni läheskään terävä. Voimaa kai on, osa siitä menetetty
murheisiin. Kaikki se energia häipynyt savuna ilmaan, jota toiset hen-
gittävät ja ovat sen takia onnellisia. Loppupäivä on ollut yhtä paskaa...
Paitsi, sainpahan olla toisen ihmisen puolesta onnellinen kun hän heitti
ikäisissään suomen parhaan keihästuloksen. Kyllä sitä kahvit maistuivat.
Kai minä vielä saan sen elämäni todellisuuden takaisin...:( joskus..):...!

klo 20:39

Istun taas koneella ja mietin mikä saikaan minut rakastamaan erästä ih-
mistä eniten koko maailmasta. En pääse siitä rakkaudesta ikinä eroon,
toivottavasti taas vielä palataan.. Kulta, odotan sitä hetkeä kun tulet
eteeni ja sanot minulle: "Rakastan sinua Raksukarhuni, olen varmaan
onnellisin ihminen kun omistan sinut, anna pusunen". Sitten vain pussaillaan
ja kehutaan taas toisiamme parhaiksi keitä on olemassa ja lellitellään
toisiamme enemmän kuin laki sallii. Jospa jälleen voidaan olla todellinen
onnen pari, prinsessa ja prinssi. Lupaan vielä viedä sinut sinne leffaan!!
Muistuta minua vielä joskus, olen varma että vielä palaamme ja onneni
myös palaa!!<3

klo 2:00??

Itken ja ikävöin ja kaipaan sinua tähän viereeni, kainalooni.
Oltaisiin vain hiljaa ja haisteltaisiin tätä onnen tuoksua
söpöihin nenuihimme, josta se leviäisi ympärillemme ja
sisällemme ja kroppamme aivan rentona odottaisi
unen hetkeä joka yllättävänä tulee..

~~=Ellinooralle, hänelle johon ensimmäistä kertaa oikeasti rakastuin, ja arvelen
että viimeinen ihminen johon niin kovasti=~~

ps. minulla on (ainakin joskus ollut) maailman söpöin hymy! :)))))))))