En oo tyytyväinen elämääni.
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken, alottaa alust
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoi se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaan verta
Mut miks näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astuu voi harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolt sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä