IRC-Galleria

Sinut siinä mä näin aivan yllättäin
Suoraan silmiin katsoit mua
Ja jäit mun unelmiin
Kuinka voikaan tää tapahtua taas
Mä odotan ja uskon että joku päivä vielä
Me voidaan olla vaan kaksin ja
Me saadaan olla pari
Ja ajatella huomista uusin silmin.

Mua vituttaa miten peilin edes murrun
kun vihaan sitä joka must on tullu
Musta tuntuu et oon valmis luovuttamaan
Päiväst toiseen on itsetunto alhaal
tuntuu et saan harteillani koko maata kantaa
Pelkkää harmaat ja pahaa karmaa
mun elämässä mikään ei oo enää varmaa
Oon kyllästyny keskustelee muiden ongelmista
oon kyllästyny esittäämään onnellista

Mitä mä teen kun kaikki tää vain sattuu
Mitä mä teen kun kaikki tää tekee kipeää

I'm losing myself
Trying to compete with everyone else
Instead of just being me
Don't know where to turn
I've been stuck in this routine
I need to change my ways
Instead of always being weak.

Mun pitää taas pystyy olee tänää vahvempi kuin eilen,
Kuunnelles tuntuu siltä et seison keskel piiriä,
jos mul on vaikeet tuntuu, että ongelmat ois vitsiä.
Kun mul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo muhun,
mä oon jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.

Poika kysyi: " Mitä sinä pelkäät eniten koko maailmassa ? "
Tyttö vastasi: " Menettämistä. "
Lisää tämä blogiisi jos välität jostain ihmisest niin paljon että
pelkäät menettää hänet

Vuoro avaa suuni
Puhuu asiat puhtaaksi
Saada tietää minkä takii luotani sä läksit
Ne sanat, ne muistot, ne ajat on menneitä
Ei hengata samois piireissä, silti frendejä
Vaik ennen oltiin jotain aivan suurenmoista
Huonot olosuhteet mut vain tavoitti
Ulkosesti kuori kova, sisält sydän palasina
Yksinäisyyden merkit seuras sivust vakavina,
Tää syö aikalailla meitsiä
Ja mä oon hukassa onnen tieltä
Tieni olit sinä, olit aurinkoni
Olit suurin vaikuttaja voimiini
Joita mulla ei ole enää ollenkaan.

Ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia
Mut mä en pysty itkemään
Mun on pakko pureskella tää vaik tää on liian sitkeetä
Nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu, kaupattu pois
En tiedä miks, mut mul nauraa suu
Mut pala kurkussa mä kidun
Tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla
En voi koskee sua enää illal sä oot poissa
Mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat
Yhteiset rauhat ja yhteiset sodat
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä
Ei pysty oikein olee kun yhtäkkii ei yhteistä ookkaan
Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enään takaisin
Vaik kuinka haluaisin
Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet
Mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa
Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaa tiedä et kuka
Ja nyt joudun elää sen kaa
Ja nyt mä haluun vaan, kauas, kauas pois täältä
Haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä
Pysähdyn ottaa happee ihan vaan hetkeks
Ja taas löydän itteni uudest risteyksest.

Jokaista joskus on haavoitettu
sitä elämä toistaa
jokainen kolhu on parannettu
haavat huominen poistaa
joka päivä täytyy uskaltaa
jotta voisi murheet unohtaa
Kun tiedät kaiken päälle kaatuvan
sen hetken toivon sinun muistavan
minut todempana kuin ketään.

Mulla on sut,
mutta silti olen yksin.
Mä olen sitä silloinkin,
kun sä tuut mun luo.
Mä voin kertoo itsestäni kaiken,
mutta silti, sä et tiedä mitään.
Mä voin kertoo sulle minkälainen
lapsuus mulla oli,
ja mitä mustetahrat paperilla tuo mieleen.
Sä voit käsistäni lukea ja
käsialanäytteitäni analysoida,
muttet tiedä mitään.