Jotkut harvemmin, jotkut useammin pysähtyvät miettimään valitsemaansa polkua jota on tullut käveltyä jo monta vuotta. En puhu nyt matkasta sohvalta jääkaapille, vaan päätöksistä ja teoista, joista on ajan mukana kehittynyt ns. tie, jota kuljemme eteenpäin elämämme aikana.
Oli polku sitten pehmeää pururataa tai teräväkivistä soratietä, niin jokainen jää joskus miettimään mitä tällä hetkellä olisi tarjottavaa, jos olisi tehnyt jotain toisin. Olisiko tähtitaivaassa enemmän taikaa, tai tuoksuisiko ilma raikkaammalta, mikäli olisi tehnyt muutaman päätöksen menneisyydessä erilailla.
Tie jota kuljemme on jokaisella erilainen. Toiselle yksisuuntainen katu joka vain jatkuu, ja toiselle loputon hämähäkin verkko, jossa yhdestä ovesta päästyään ilmenee, että oven takana on sata uutta. Sen me kaikki tiedämme että takaisin ei voi kääntyä, mutta voimme valita uuden polun, kun risteys tulee eteen.
Oli päätös mikä tahansa, jokaisella meistä on oma ristimme, eikä sitä pidä tuomita.