mä en tajuu itteeni. mul on aivan ihanii ystävii, joita ilman en vois elää. mut aina tulle päiviä, jolloin ne on iha maassa: poikafrendi jättää tai toisinpäin, lemmikki kuolee tai ne muuttaa jonnekin veks. juu tajuutte kyl. ja just sillon tarvittais hyvää ystävää lohduttamaan. ja mä kyl yritän parhaani, mut en vaa osaa. mun tekis ihan tosi mieli mennä halaamaan ja antaa itkee kaikki surut ja murheet pois ja sanoo jotai lohduttavaa, et ne sais ees hetkeks edes helpotettuu surui. mut mä en vaa osaa. mut hei tietäkää kuitenki, mä välitän teistä ja mulle voi aina puhuu, vaik en välttämät osaiskaan lohduttaa. mä kyl kuuntelen enkä kerro eteenpäin jos nii on tarvis. ehkä sekin jo helpottaa oloo.
I LOVE U LITTLE WONDERFUL<3