IRC-Galleria

On surullista kuulla ,että ystävillä menee huonosti. En osaa tehdä asialle mitään, en yhtään mitään. En löydä oikeita sanoja, enkä tiedä mitä tekisin. Ehkä "minä välitän sinusta" on jäänyt vähemmälle... tai siis en edes muista milloin olen sanonut ystävälleni välittäväni heistä. Tässä nyt päätinkin , että lähetän ystäväville kortit. Ehkä se piristää heidä vähäsen.

Tässä kuukauden sisällä olen tajunnut , että parhaimmat ystäväni ovat hyvin aitoja ihmisiä. Missä tahansa tilanteessa , he näyttävän juuri ne tunteet jota heillä sillä hetkellä on, väsymyksensä, iloisuutensa...yms. Se on välillä rasittavaa
Vai olenko vain oppinut tuntemaan heidän vasta nyt hyvin? ehkä olen sitte hyvin hidas oppimaan.
Perjantai aamuna (5 tunnin yö-unien, sekä viihdeillan jälkeen) kaverini laittoi aamulla aamupalaa ja oli hyvin hyvällä tuulellaa, joka on todellla siis todella harvinaista aamusin. Hän oli onnellinen, se näky hänestä. Se oli todellista onnellisuutta, joka on ollut ystävilläni vähän aikaa hukassa...Mutta näistä iloisista hetkistä tiedän että ystäväni ovat elossa, eivätkä ole vaipuneet syvään masennukseen...

Mutta olenko itse onnellinen? Ainakin minulla on kaikki hyvin. Olen saavuttanut viimein tavoitteeni. Nyt on edessä taas isoimmat ja haastavammat tavoitteet. Se aina vähän pelottaa vaikka matka niihin on varmasti yhtä hauska niin kuin ennenkin.

"Saako mukiin laittaa lusikkaa lämmittäessä vettä mikrossa?" oli meidän viimeisin kiista aihe kaverini kanssa. Olin lusikan kannalla,voitin väittelyn ;)

Niin, onnellinen? Ehkä huomenna, ku pääsee treeneihin.. :), ei vaa. Kyllä olen :)!!!