IRC-Galleria

Luin vanhoja päiväkirjamerkintöjä, ja tajusin kuinka menossa oon ollut koko vuoden. Siis lähdössä pois täältä. Alkusyksystä lähtien oon kirjoitellu kuinka odotan sitä, että pääsen muuttamaan muualle ja alottamaan opiskelut ja muun jossain toisessa paikassa. Se laittaa kyllä miettimään. Millaista elämän täytyy olla, että elää viimeisen lukiovuotensa sillä ajatuksella, että tämä on viimeinen vuosi?:) Kyllä mä kuvittelisin viihtyneeni täällä, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, etten ookaan niin varma. Vaikka mulla on ollut täällä ihania ihmisiä ympärilläni, niin osa on kyllä välillä onnistunut latistamaan tunnelman ja pilaamaan päivän ihan vaan asenteellaan. Ehkä se on yks suurimmista syistä, miksi mä haluan jo muualle.
Mun elämästä on tullut rutiinia. Tiedän justiinsa tasan melkein tarkalleen miten mikäkin päivä tulee etenemään, ja sekös masentaa. En mä halua, että mun elämä on suoraan jostain lukujärjestyksestä! Haluan alkaa tekemään repäiseviä päätöksiä ja oikeasti elää. Ei mitään "jokaviikonloppuympärikännissäeikämitäänmuistikuvaamistään" -menoa, mutta kuitenkin kaikenlaista entiseen verrattuna yllättävää ja uutta. Haluan olla vapaa päättämään asioistani ja tekemään mitä haluan. Ilman, että joudun selitellä tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni.
En oo enää edes varma halunko saada täältä kesätöitä, sillä oon jo päättänyt, että jos en saa niin lähden maailmalle! Paikkoja on, sen kun vain lähtee! Tiedän, että pärjäisin. Mua vaan niin ärsyttää monien saamattomuus ja perusvittuuntunut asenne tulevaisuutta kohtaan. Jääkää sitten samaan mutavelliin tallomaan, jos kerta se saa mielen iloiseksi. Mä en todellakaan jää. Niin ihana ku Untsikkakin on paikka jossa elää, niin ei ne kokemukset ja elämykset kyl tänne tuu mua etsimään. Mun täytyy etsiä niitä(: Ja onneksi onkin niin. Muuten olisinkin valmis heittämään keittokulhon kuistille ja siirtymään elämään Jessen kans Yläkertaan. Aamen.