IRC-Galleria

siis möksällä. oli ihanaa,olin yksin ja oli kaunista ja lintuja ja laulua ja ja ja. ah<3 sit istuin satamonta hetkeä rappusilla ja olin vaan.ja kun tuli kylmä kävin pukemas muutakin kuin sen pyyhkeen ja istuin taas satamonta hetkeä siinä rappusilla. oli niin...rauhallista! tuntui ettei millään mikä on huonosti oo väliä.tai oikeestaan yhtään millään ei ollut väliä.
se oli just sellanen hetki jota ei sanoin voi kuvailla! siinä istuessa sain voimaa jaksaa taas eteenpäin,ja koulunkin aiheuttama huoli tuntui merkityksettömältä,tai siis ymmärsin ettei mun tarvi huolehtia niin pienestä asiasta kuin koulu,ku on paljon suurempiakin juttuja! voisin yrittää kuvailla kaikkia niitä tuntemuksia joita siinä istues tuli,mut se kuulostais muiden korvaan jotenkin "väärältä"..en osaa selittää(: enkä haluakaan..oikeestaan. se oli mun hetkeni koko maailman kans(: tuntuu ihanalta.