IRC-Galleria

Mä tiedän sä et käsitä mut en mä siihen pyrikkään
mä tiedän et voi koskaan tunteen samaa mut voin
yrittää saada sut tajuamaann sen mist sullei oo hajukaan
ja totuus on et onnellinen loppu on saduissa vaan..
Sisältä pehmee vaik ulkopuolelta kova toisinkin on ollu
kun kelaa toisinaan aikoja ala-asteella vuon 93 sillon
11 vuotta sillon mä olin yksin ilman ketään kehen luottaa.
Aamul ku heräsin tiesin heti mitä edes
aamupäivällä kouluun ja takas kotiin naama veressä
tiesin mitä odottaa silti aina pakko jaksaa
jatkaa samaa tietä kouluun ottaa samat iskut vastaan
fyysisii tai henkisii lopulta mitä eroo niil on
oisin voinu kostaa kaikille mut vedin eron siihen
etten halunnu tulla samanlaiseks kun ne koskaan
5 vuot ei kouluu vaan kidustuslaitosta
kipu ei koskaan lakkaa se vaan kytee ja kasvaa
tappaa kaiken ilon ja jättää tuskan ainoastaan
oli aikoi jollon mietin kantsisko vaan hukkuu hankeen
hankkiutua eroon muista vaan viiltää ranteet..

Ei koskaan enää , ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää voi tänään rauhas herää
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan
En mä voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa

Ja korkeintaan oisin vaan halunnu jäädä sänkyyni nukkumaan
antaa kaiken kivun ja unohduksen hukkua
yksin itkin yöt mun sängys ku vaan halusin paeta
tuskaa ja muiden syöttämiä ikuisia valheita ("kyl sä pääset eroon
siitä jos vaan itse haluut") Kun ensin verta pitää valua ennen ku
kukaan tajuaa, Sit vast kun jotain tapahtuu sit vasta aukee
silmät kun sokeet ihmiset ei suostu näkeen totuut millään.
en kellekkään kertonu en kellekkään valittanu
pelko kostosta piti vaan itteni parissa mut
niinhän mun kasa frendejä jotka ymmärsi mitä mä teen
VETÄKÄÄ KÄTEEN EI TARVI ENÄÄ KELLEKKÄÄN PÄTEE!
vaik nykyään aikuinen ja täysin omillaan
en vieläkään voi rauhottuu ja rauhassa vaan chillaa
demonit vaivaa siihen asti kunnes mut haudataan
mut en mä pelkää, vaan sit oon todella vapaa..

Ei koskaan enää...

vielkin arvet on näkyvillä mun sielussa
päivittäin se tie musta elämänilon vie musta.
oon tehny melkein kaiken et pääsisin tuskaa pakoon
käyny melkein tuolla puolen
oon melkein kuolematon
ainakin sen perusteella
miten lähellä on käynyt
mun elämä melkein päätty
taivaanportitkin oon nähny
vaeltanu pimeydessä
kauan ilman määränpäätä
160 vauhtii ilman vöitä vaik tiellä on jäätä
keksit ihan mitä tahansa oon varmaan tehny senkin
oon käyny rajal asti mut silti jääny henkiin
jou en usko et haluut ees tietää kaikkee
kaikesta huolimmatta siit kertominen on vaikeet
avata solmut nousta maasta jälleen pystyyn
ja ehkä jonain päivänä mä vielä siihen pystyn..
en tänään haluisin vaan unohtaa täksi illaksi
vedän pipon syvemmälle ja suljen silmät hitaasti..


katri's strory (: