se eteni työpaikkani viereistä tietä niin sulavasti, ku olis leijunu.
sitten se pysähtyi liikennevaloihin, odotti siinä, anto mun kattoo sen jokaista kohtaa
katoin sen kaikkia kuoppia ja ulokkeita, kovia ja pehmeitä kohtia.
tiesin sen nyt selvemmin kuin koskaan ; olin rakastunut
valojen vaihtuessa vihreiksi kohtalo erotti meidät niin ihanan murahduksen kera, kuin tietäen, että katsoin sitä, katsoin kuinka kultani lipui näkymättömiin
jäin tuijottamaan kaukaisuuteen, jossa näin viimeisen vilahduksen rakkaani perästä
en ikinä unohda katsettasi ! onneksi näemme viel uudestaan ! <3
ÄÄÄÄ MÄ HALUUN TÄÄÄÄÄÄÄMMÖSEEEEN <3