mä tiedän kulta, mä tiedän
mut nyt se on myöhästä
sä tiiät, mä sua rakastin
rakastan edelleen,
mut nyt se on myöhästä.
anna mulle anteeks sua taas satutin
nyt mun on aika opetella oppii virheistäni
sä olit mun oma kulta, mun oma rakas
eikä muut jätkät sillo mieles pyöriny
mut kyllähän sen ymmärtää,
menetin kerran sun luottamuksen,
hei ei sitä ihan noin vaan takas saa
anna mun surra, älä tunge joka ajatukseen
mut kyllä me molemmat yli päästään
ajan kanssa, kulta ajan kanssa.
niin paljon hyviä muistoja kanssas sun
ne ei hävii tosta vaan, mut nyt ei tee mieli mitään..
meni halu jatkaa tätä elämää, mut silti haluun elää
kyllä mä jaksan ja saan olla itestäni ylpee
kun joka ilta huomaan, kuin hyvin oon jaksanu taas päivän
ilman sua.. ilman sua se on vaikeeta,
sä olit se joka anto mulle syyn jatkaa.
nyt saan itkee itteni joka ilta uneen
vittuako valitan, omat on virheeni ollu
mut jos vaan voitas mennä ajas takas
kaikki toisin olla vois rakas
susta pystyn kirjottaa niin paljon, liian paljon
vaikka vittu pitäs yrittää unohtaa
hävittää muistot, mut ei se oo helppoo
'se oli vaan yks jätkä, kyl se siitä'
niin ne sanoo, mutta kun ne ei tiedä
tätä mun tunnetta rinnassa, saatana
ne ei oo tätä tuntenu, mä tosissaa rakastin sua
entiedä, miks sit kusin kaiken,
kait mä oon sit niin helvetin vaikee ihminen..
yritän jatkaa, en halua olla itsekäs
jättää muita tänne, on sentään pari
ne on nyt niitä tärkeimpiä,
joita ilman en tosiaa pärjäis.
niille mä puhun ja kerron huoleni, se auttaa
mut muista kulta,
mun sydämes on aina paikka sulle<3
©katri