MINÄ SITTEN VIHAAN NOITA KATUJYRIÄ, JOTKA VARSIN HILJAA JYRÄÄVÄT TEITÄMME
MINÄ SITTEN VIHAAN SITÄ TUNNETTA, JOKA SYNTYY, KUN TIETÄÄ HERÄÄVÄNSÄ SIIHEN ÄÄNEEN, JA SITTEN MENEEKIN JO KEITTÄMÄÄN TEETÄ TYHJÄN ASUNNON TYHJÄÄN KEITTIÖÖN
ON SE VAAN NIIN IHMEELLISTÄ TUO KATUJYRIEN KYKENEMÄTTÖMYYS SYMPATIAAN IHMISRAATOJA KOHTAAN!
Kirjoitan joskus näytelmän siitä, kuinka nuo helvetinpenikat jylläävät aamuviideltätoista uneni pirstaleiksi, eivätkä senkään jälkeen suvaitse lopettaa.