Ja pimeydestä seuraa vain kyyneleitä.
Kuuletko, kuinka kuiskaan nimesi tyhjyyteen? Kukaan ei ota vastaan tätä rukousta
Mutta älä anna hetken valua käsistä
En saa unta enkä pysty sulkemaan näitä raskaita luomia
Sydän hakkaa jotakin muuta kuin verta
Ja sitten tuntuu kuin millään ei olisi väliä
Puristan peiton vasten ihoani ja pakotan kyynelet ulos
Ne kuivuvat
Eikä uusia tule.
Missä on taitoni elämään? Missä on se voima, josta ennen löysin tahtoni jatkaa eteenpäin?
Miksi maailma on niin pieni, rajoittunut neljään seinääni
Ja siihen huoneeseen
Mutta ei, en minä halua sitä ajatella
Jalat tapaa tyhjää ja kylmä viima kuljettaa
Vedän henkeä ja yritän olla ajattelematta
Eestaas, eestaas
Haluaisin niin tuntea jonkun lähelläni.
Missä olet? Missä olet? En löydä sinua enää.
*
Tämä tuska meni nyt siihen pisteeseen, että otan lääkkeen ja nukun väkisin.
Jos huominen on samaa tuskaa, en jaksa edes yrittää.