Sitä monta kertaa miettii et, kuinka helvetis voi olla niin tyhmä
Täydellinen idiootti, mikä tekee samat virheet, koko ajan
Pahint on et ku ei oo palautusoikeutta
Sä selitit kaikkee ja muuta tarkoitit
Sä rehellisyyden mun luota karkoitit
Näin unohdin, minä olen syyllinen
Tyypillinen köyhä, ja vittu syntinen
Toivottavasti nyt vihdoin olet onnellinen
Kun sait mut huutaan perääsi rukoillen
Ja itkien, kanssa syyllisyyden tuntojen
En ees nähnyt mitään läpi tunteiden
Nyt mä vaan vihdoin tajuan sen
Kohtasin kanssasi naurettavuuden
Sä sait mut polvilleni, narriksesi
Ja nautit siitä kaikkine tuntoinesi
Miks sä teit niin, en ees haluu tietää
En haluu sulle enää näyttää et pelkään
Mä tajuun jos joku ei toista halua
Mut ei siit toisesta tarvii tehdä leikkikalua
On turhaa hakeutua turvaan
Kun kaikki siellä kuitenkin aina murjottaa
Ja on turhaa pukeutua kurjaan
Satuttaa voi mut ei koskaan unohtaa
Sä aina selitit et ku mä en ymmärrä
On vaikeeta kun et ees antanut yrittää
Eikö riittänyt ku veit multa ylpeyden
Ja itsetunnon, jätit mulle pelkän syyllisyyden
Keskellä tekosyiden, tiesit kyllä sen
Et oisin tuonut sulle kuun tähtineen
No kai sulla nyt sitten on hyvä olla
Enkä tiedä enää unelmistani mitään
Jokainen sanasi on puukosta selkään
Oisit vaan sanonut ettet haluu olla kanssani
Turhaa sä leikit rakkaudellani
En jaksa enää ymmärtää
Kun et sinäkään edes yrittänyt yrittää
En välittää
Kun et sinäkään edes yrittänyt välittää
En välittää, etkä välittää, et mitään et yhtään mitään
Se sama helvetti mist aina jauhetaan
Täytyy elää koko ajan uudestaan, ja uudestaan
Ja se sama elämä mistä kans puhutaan
Täytyy elää ilman et edes tietää miks elää
Sehän siin elämässä on parasta, kai
Hetki on pakko unohtaa, mutta kun hetkee ei voi unohtaa.