IRC-Galleria

No enkai usko että minua sä uskoisit
tiedänhän että kyllä sinä yritit ja tiedän että sanon ihan aina huomenna
vaikka huomista ei koskaan saavuta
antaisin mitä vaan jos pääsisi lähtemään pois täältä, koko tämän planeetan päältä
mutta jokin ihme pitää minut hengissä kai se on uskottava ettei oo pakotietä
ja mä todella yritin olla sulle se oikea
tiesin etten siltä tieltä saa poiketa, mut minuuteni oli kanssani erimieltä
ei se multa kysynyt mielipidettä
no tässä mä oon taas ihan yksinään, no kai se on ihan ymmärrettävää
koska en ees pidä minuutta, millään ymmärrä e vain tulee, täysin kysymättä

tuntuminen on itsestään kii sanottiin, ja mä hölmö siihen vielä uskoinkin
kunnes tajusin ettei tähän oo lääkettä
se on aina osa mun elämää, kai se on vain opittava hyväksymään
ettei muuta tuu tapahtuun tässä elämässä
ei huomen, ei tänään, ei ikinä
näinä päivinä sun pitäis olla tässä vieressä
mä en jaksais aina olla yksin
kanssa pääni sisällä olevien erimielisyyksien
ikävyyksien, näiden typeryyksien kuljen tätä tietä pettymyksien mietin,
että saanko sua enää koskaan takaisin
siitä antaisin vaikka ihan koko galaksin
jos mä vaan voisin, no alkaa hämärtää tuskin vaan ilta tätä fiilistä hävittää

ehkä voisit vielä kerran mua ymmärtää
kyllä minäkin osaan välittää
pienen hetken jälkeen musta aina umpeutuu
sinne sisälle jääneet paleltuu.