kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
johon ei ole koskaan voimaa,
kun sen tajuaa, ettei sitä saa,
päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään,
oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää,
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään,
kun ei ystävää, ollut edelleenkään,
tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin,
ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää,
häneltä, niin kuin jokaisena päivänä,
eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu,
hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki
"ei enää uni auta, väsymykseen,
eikä aamulla kello auta, herätykseen."