Hän oli harha vain, kylmä ihminen,
ei välittänyt.
Luulin, että hän on se, se oikea.
Mutta hän oli harha,
vain pieni harha, johon retkahdin.
Kuinka hän satuttikaan,
kuinka hän sanoillaan löi, haavat vain jälkeensä jätti.
Olin murtunut, sairas, yksinäinen.
Kunnes löysin sinut.
Voitelit haavani, lohdutit minua.
Enää en ole yksinäinen tai kipeä
tai murtunut.
Olen sinun.
Vierelläsi olen viimein onnellinen.