Joskus sitä tietää, toisinaan taas ei.
Viina ei tähän päähän sovi ei.
Yks ilta pää täyteen, tuhannen unelmaa pirstaleena.
Ne tippuu läpi mun pääni, sirpaleina poskille valahtaa.
Se puukottuu läpi selän, sydämmen repien.
Yksi ja ainoa poissa, kylmyys ympärilläin vaeltaa.
Kipu, tuska ja ikävä yöllä mun ei anna nukahtaa,
Kaikki muistot tulvii uniin, aamulla totuus herättää.
Tuhannen peittoa ympärillä, pilvet karkuteillä, mä tärisemään jään.
Mä huudan, mä huudan kaikki kipuni ja yksin jään.
Mä kierrän kaikki nurkat rauhaa hakien, kaikkialla on paha olla.
Silmäni suljen, tunnustan sen, mä kaiken särjin.
Annoin pilata kaiken..