IRC-Galleria

Sä et tiedä, et vois sietää, tätä mun olotilaa ainasta.
Silmin enkelin katselet mua ja kerrot kuinka sulla on vaikeeta.
Hetken jaksat elämääs valittaa, sit alat taas nauraa tyhjää nauruas.
Mä tiedän, sä oot kasvanu valheitten keskel,
mä taas synkän totuuden kans oon leikkiny pienestä asti.

Sä olisit tappanu jo ittes jos oisit mä,
sä olisit itkeny ittes uneen joka ilta jos oisit mä,
sä olisit paljon nöyrempi jos olisit mä.

Sä näät mut, et siltikään huomaa kipua jokapäiväistä.
Sisälläni tikittävä aikapommi,
joku päivä lähen yhtäkkiä.

Iltaisin oon rukoillut,
huutanut rakkaani nimee,
pyytänyt äitiä ja isää lopettamaan mun tuskat.
En tiedä miks Luoja mut valitsi tähän rooliin,
en tiedä miks just mun pitää kestää kipua fyysistä silloinkin kun olen onnellisin.

Mä olen vahva.
En mä kaadu.
En mä luovuta.

Silti toivon hetkittäin että nukkuisin täältä pois.
Silti toivon et ymmärtäisit, ystäväni, miltä musta tuntuu.